Rauhallista joulua!

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Helsinkiinkin saatiin valkea joulu, joten ei paremmasta väliä. Omaan joululukemistooni olen varannut hieman jännitystä, Liza Marklundin Annika Bengtzon dekkareita (todettu viime jouluna erinomaiseksi joululukemistoksi) sekä Hullujen päivien ostos, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin.

Mutta ennen kaikkea haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä

Jospa nyt vihdoin ja viimein riitäisi tämä hiljaiselo! Lukunopeus on ollut TODELLA hidasta ja olen tämän tauon aikana saanut luettua huimat kaksi kirjaa! (yhteensä noin 450 sivua...)
Mutta kiireidenkin keskellä joulu lähestyy, eikä mikään ole ihanampaa, kuin viettää aikaa kirja kädessä sohvannuskassa istuen ja vilttiin kääriytyneenä. Unohtamatta tietenkään kynttilöitä! :)

Nyt siis arviointivuorossa Nora Robertsin Rakkauden kynnyksellä. Majatalo-trilogian toisessa osassa keskitytään , Montgomeryn veljeksistä keskimmäiseen, Oweniin. Trilogian ensimmäisessä osassa Montgomeryt alkoivat kunnostaa vanhaa  Boonsboron majataloa ja nyt majatalo on viimeistelyä vaille valmis.

Owen on hyvin järjestelmällinen, joka huolehtii, että kaikki tapahtuu suunnitellusti ja aikataulussa. Hänen hyvin järjesteltyä elämäänsä sotkee kuitenkin majataloa vastapäätä olevan ravintolan omistaja Avery MacTavish. Owen ja Avery ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka, mutta nyt aikuisena tunteeet ovat lämmenneet entisestään...

Kirja on taattua Nora Robertsia. Romanttista Chick lit:ia, joka saa unohtamaan arjen harmauden hetkeksi. Kirja on valoisa ja viihdyttävä, ja mahtuu tarinaan yksi kummistuskin. Mikään kirjallisuuden suuri merkkiteos kyseessä ei ole, mutta sopivan helppoa luettavaa ainakin silloin, kun lukujumi on pahimmillaan. Hauskan lisän tarinaan toi se, että Boonboron majatalo todella on olemassa ja Nora Roberts itse emännöi siellä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Nora Roberts
Nimi: Rakkauden kynnyksellä (Majatalo-trilogia II)
Alkuperäinen nimi: The Last Boyfriend
Kääntäjä: Heli Naski
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
Kustantaja: Gummerus (2014)
Sivuja: 330
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Totaaliblokki

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen!

Minulla on jostain käsittämättömästä syystä iskenyt lukemisen suhteen totaaliblokki (ja nyt en tarkoita kolmannen asteen AV-katkosta). En ole viimeisen parin viikon aikana saanut luettua varmaan kuin vaivaiset kymmenen sivua! Syy ei ole ainakaan kirjallisuudessa, koska keskeneräisenä muun muassa suosikki-Potterini. Tämän takia myös blogin osaltakin on eletty hiljasieloa. Toivottavasti kyseessä ei ole pitkä vaiva, sillä yleensä lukeminen on ollut minulle yksi merkittävä tapa purkaa stressiä... Täytyy toivoa, että huomenna alkavat kirjmessut saavat asian korjaantumaan.

Onko teille muille käynyt joskus näin ja miten olette siitä selvinneet??

Sarah Lotz: Kolme

Kolme on kirja kirjan sisällä. Se on tarina Mustasta torstaista 12.01.2012, jolloin neljä lentokonetta putosi muutaman tunnin sisällä toisistaan eri puolilla maailmaa sekä ajasta sen jälkeen. Kolmelta lennolta selvisi yksi lapsi kuin ihmeen kaupalla. Salaliittoteorioita vilisee aina ufoista Ilmestyskirjan Neljään ratsastajaan. Kolme selviytynyttä lasta omaisineen yrittävät vältellä toimittajia ja muita hihhuleita. Samalla herää epäilyksiä, ettei lapsissa ole kaikki kohdallaan.

Olin kuullut kirjasta ja bongattuani sen kirjaston Bestseller-hyllystä tartuin siihen lähes empimättä, mutta melko suurin odotuksin. Kirja houkutteli takakannen perusteellan, mutta emmin lähinnä sen takia, jos kirja olisi liian pelottava. No pelko oli oikeastaan sangen turha. Hieman karmivia ajatuksia se herätti, mutta muuten aika tasaisesta lukukokemuksesta oli kyse.

Ehdottomasti positiivisinta kirjassa oli sen rakenne. Kirja kirjan sisällä oli virkistävä idea ja hyvin toimiva. Kirja eteni Mustasta torstaista eteenpäin niin, että tuleviin tapahtumiin viitattiin vihjailevasti niitä kuitenkaan paljastamatta. Se myös eteni melko jouhevasti. Hieman sekavaan juoneen nähden kirja oli kuitenkin melko koukuttava. Se ei ollut mikään huikea lukukokemus, mutta silti en voinut jättää kirjaa kesken. Lukeminen kesti useita viikkoja, mutta loppuun oli päästävä!

Salaliittoteorioita ja niihin liittyviä juonenkäänteitä oli mielestäni liikaa. Se teki kirjasta jotenkin sekavan. Kirjan loppuratkaisukin jää hieman epäselväksi. En tarkoita, etteikö olisi hyvä, että loppuun jää lukijalle tulkinnanvaraa, mutta tässä sitä jäi ehkä hieman liikaa. Myöskään en oikein ole värjättyjen sivunreunojen fani. Kultareunaiset ymmärrän, mutta mustat ja punaiset ovat minusta aivan turhia. Tämä toki puhtaasti mielipideasia, joka ei vaikuta kirjan sisältöön...

Loppujen lopuksi ihan luettava kirja, jossa hyvä rakenne. Valitettavasti takakansiteksti antaa odottaa enemmän.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Sarah Lotz
Nimi: Kolme
Alkuperäinen nimi: The Three
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: Karisto (2014)
Sivuja: 494
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Hullaantunut Hulluista päivistä

Taas alkoi keltaisten muovikassien kansainvaellus! Mistäpä muusta onkaan kyse kuin Stockmannin Hulluista päivistä. Itse suuntasin lähinnä Akateemisen kirjakaupan puolelle eikä tälläkään kertaa tarvinnut jäädä tyhjin käsin.

Mukaan tarttuivat:

• Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme,
• Haruki Murakamin 1Q84,
• Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin,
• Carloz Ruiz Zafónin Marina,
• Nikolai Gogolin Kuolleet sielut,
• Jussi Adler-Olsenin Vanki.

Onko ehdotuksia, mistä aloittaa??
Kävitkö itse Hulluttelemassa vai kartatko tapahtumaa kuin ruttoa??

Enni Mustonen: Mustasukkaiset (äänikirja)

Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden toinen osa jatkaa Anna Sofian ja Hilman tarinaa kolme vuotta siitä, mihin Nimettömät päättyi. Anna Sofia on suorittanut ylioppilastutkinnon ja opiskelee Aleksanterin yliopistossa. Lisäksi hän työskentelee opintojensa ohessa saksan opettajan sijaisena Nya svenska samskolanissa eli Lönkkanissa. Anna asuu edelleen vanhapiikatätinsä Augusta Ahlstedtin luona.

Hilma taas asuu perheineen Augusta Ahlstedtin pihapytingissä. Hän on naimisissa toimittaja Artturi Mäkelän kanssa ja heillä on kolmivuotias Voitto-poika. Hilma työskentelee ompelijana ja käytännöllisesti katsoen elättää perheensä. Hilma joutuu kokemaan myös elämää yksinhuoltajana, kun siirtolaisuus vie suomalaisia kohti uusia mantereita. Hilma saa kuitenkin myös tuulahduksen kotopuolesta, kun hänen sisarensa Miina tulee Ahlstedtien taloon piikomaan.

Eletään Helmikuun manifestin ja sortovallan aikaa ja molemmat naiset omalta osaltaan päätyvät vastustamaan sortotoimia. Mutta ei tämäkään kirja jää ilman rakkautta ja pettymyksiä, tulevaisuuden pelkoa, mutta myös onnea. Tosin sanoen elämää Suomen historian mysrkyissä!

Enni Mustonen jatkaa Suomen historian kertomista näiden kahden naisen kautta eikä toinen osakaan tuota pettymystä. Kirja on vangitseva ja etenkin tavallisen arjen kuvaus on parasta kirjassa. Olisin jopa toivonut, että kirja olisi pidempi. Tapahtumat seuraavat toisiaan melko nopeassa tahdissa välillä vähän liiankin nopeasti. Mustonen osaa kirjoittaa erinomaisesti, joten tarina ei luultavasti kärsisi lainkaan, vaikka sivumäärää kasvattaisi, päinvastoin.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita II: Mustasukkaiset (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2005)
Kustantaja: Otava
Kesto: 6h 51 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5

Keskeneräisten kirjamaraton

Melko rankan viikon päätteeksi päätin ryhtyä ex tempore -kirjamaratoniin. Koulukin alkoi kunnolla vihdoin, mikä toi taas mukanaan kiitettävän määrän kirjoja, joita pitäisi lukea. Ajattelin kuitenkin pyrkiä siihen, että hoidan kouluasiat viikolla ja viikonloppuisin saan sitten hyvällä omallatunnolla syventyä muun kirjallisuuden pariin.

Tänä viikonloppuna päätinkin sukeltaa kirjojen maailmaan oikein urakalla! Valitsin maratonkirjoikseni kaikki keskeneräiset kirjani ja tavoitteena olisikin saada jokunen niistä luettua loppuun. En pyri mahdollisimman suuriin sivumääriin, vaan tarkoitukseni on rentoutua ja nauttia lukemisesta.

Päivitän tekstiä päivän kuluessa, joten tervetuloa mukaan!

Klo 11.30 Maraton alkaa!!

Klo 13.36: Luettuja sivuja 95. 

Aloitin maratonin Sarah Lotzin kirjalla Kolme. Kirja on ollut minulla kesken jo useamman viikon, mutta viimeiseen kahteen viikkoon en jotenkaan ole osannut tarttua siihen. Nyt kuitenkin kirjan eräpäivä lähestyy (taas kerran), joten tavoitteena olisi lukea kirja viikonlopun aikana loppuun. Täytyy myöntää, että tarinassa on sangen karmivia piirteitä. Mistä lie johtuu, että juuri lapset tekevät tarinoista erityisen karmivia? En ole aivan varma, pidänkö kirjasta vai en, mutta omalla tavallaan tarina vie mukanaan eikä kirjaa voi jättää kesken...

Lukuympäristöksi valikoitui parveke. Vilttien alla ja villasukat jalassa on mukavaa lueskella raikkaassa syysilmassa!


Klo 15.49: Luettuja sivuja 198.
 
Siirryin edellisen päivityksen jälkeen lukemaan Enid Blytonin Viisikko aarresaarella -kirjaa. Kirja on osa nuortenkirjat-projektiani. Sain luettua kirjan loppuun, jotten HURRAA!!! Maratonin ensimmäinen keskeneräinen kirja on luettu loppuun! :)
Kirja ei suinkaan yltänyt lähellekään rakkaimmat nuortenkirjat -listalleni, mutta ihan viihdyttävä seikkailukirja oli kyseessä. Tosin päälimmäisenä lähinnä jäi kirjasta mieleen, että lapset syövät kirjassa KOKO AJAN! :)

Tässä tulee itsellekin nälkä.


Klo 17.21: Luettuja sivuja 244.

Viisikon eväiden kuvailu oli sen verran perusteellista, että minunkin oli aika syödä hieman välipalaa. Samalla sain tarttua yhteen ehdottomasti rakkaimpaan kirjaani, nimittäin Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeliin. Kirjaan, joka saa minut itkemään kerran toisensa jälkeen. Jotenkaan en osaa lukea kyseistä kirjaa kovin nopeasti. Ehkä en halua luopua sen vangitsevasta ja ajattomasta tarinasta. Tarinasta henkisistä ristiriidoista, luopumisen tuskasta, mutta ennen kaikkea sisäisestä rauhasta. 

Kohta voisikin siirtyä kokkailemaan iltaruokaa, jahka pääraaka-aine on sulanut... Samalla voisi lepuuttaa hieman silmiä ja siirtyä äänikirjan maailmaan.


Klo 20.12: Luettuja sivuja 299 + 1h 25 min äänikirjaa.

Olivat lihat vielä osittain umpijäässä, joten pujahdin ensin Likusteritielle Harry Potter -sarjan viidennessä osassa. Feeniksin kiltaa olin aiemmin ehtinyt aloittaa vain hiukan, mutta se verran kuitenkin, että kirja pääsi keskeneräiseten joukkoon. Odotan innolla, mitä tämä lukukerta tuo tullessaan, koska kyseessä on ollut yksi suosikki-Pottereistani!

Kokkaillessa tarvitsin kuitenkin niin molempia käsiä kuin silmiäkin, joten siirryin äänikirjaosastolle. Enni Mustosen ihanissa Järjen ja tunteen tarinoissa olen jo edennyt neljänteen osaan, Sidotut, ja vuoteen 1913.  Täytyy myöntää, että aika on kulunut yllättävän nopeasti suhteessa luettuihin sivuihin. Noh, eihän kyse olekaan urheilusuorituksesta vaan rentoutumisesta!

Veikkaan, että loppuilta tulee vietettyä Harry Potterin seurassa. Sen verran katse harhailee kohti tiiliskivimäistä opusta! :) Toivottavasti teillä muillakin on ollut antoisa kirjallisuuspäivä, olet sitten ollut Turun kirjamessuilla tai ihan vain kotosalla.. :)


Klo 8.56: Luettuja sivuja 368 + 1h 25 min äänikirjaa.

Huomenta. Illalla luin vielä jonkin tuos seitsemisenkymmentä sivua Potteria ennen nukkumaan menoa. Tosin Potterin lisäksi harhauduin melkein tunniksi tutkimaan Helsingin kirjamessujen ohjelmaa ja pohtimaan, mitä eri haastatteluja olisi pakko päästä kuuntelemaan... Noh, onhan tässä vielä muuutama viikkoa aikaa pohdiskella.

Mutta palataanpas aiheeseen. Maratonia jäljellä vielä kaksi ja puoli tuntia. Siispä loppukirin paikka! Palaan varmaan vasta iltapäivästä kirjoittelemaan maratonin lopputunnelmia, siihen asti Näkemiin!

Klo 11.30: Maraton ohi!!

Luettuja sivuja 448 ja kuunneltuja minutteja 118 eli lähes kaksi tuntia.

Olin kaikin puolin tyytyväinen ensimmäiseen lukumaratooniini. Loppuun luettuja kirjoja ei alun suunnittelusta huolimatta tullut kuin yksi, mutta tavoitteet rentoutumisesta ja kirjamaailmaan uppoutumisesta toteutuivat täysin!

Aion maratoonata varmasti toistekin. Ensi kerralla voisi kokeilla jotain tiiliskiveä... :)

Kesken jäänneistä ja keskeneräisistä

Kuva Teoksen sivuilta

Onko teille koskaan käynyt niin, että alatte lukea jotakin kirjaa ja huomaatte noin kymmenen sivun jälkeen, ettette ole ymmärtäneet sanaakaan?? Minulle on! Eikä kyseessä ole vieraskielinen vaan täysin supisuomalainen kirja. 

Itselläni tuorein esimerkki on Mari Peuran Ja taivaan tähdet putoavat. Aloitin kirjan lukemista suurella mielenkiinnolla, koska takakansiteksti antoi odottaa paljon. Pääsin tosiaan varmaan ensimmäiset viisi sivua alusta, kun huomasin, etten pysynyt lukemani perässä. Ajattelin ensin, etten ollut vain keskittynyt ja luin alusta uudelleen. Seuraavien viiden sivun jälkeen olin taas saman ongelman edessä. En taaskaan ollut ymmärtänyt lukemaani. 

Miten siis voi olla mahdollista, etten ymmärrä omalla äidinkielelläni kirjoitettua tekstiä?? Ystäviäni jo nauratti, kun yritin epätoivoisesti selittää, että "oli se kyllä suomeksi, mutta en ymmärtänyt siitä mitään". Varmasti kyseessä on ihan hyvä teos, mutta minulla kirja jäi valitettavasti kesken tuon kymmenen sivun jälkeen...

Olen pohtinut näitä kesken jääneitä kirjoja viime päivinä yllättävän paljon, sillä yleensä en osaa jättää kirjoja kesken. Oli kyseessä kuinka tylsä tai huono kirja, minun on silti luettava opus loppuun ennemmin tai myöhemmin. Ajattelen ehkä osittain naiivistikin, että kirja saattaa kyllä parantua loppua kohden. Joskus näin on käynyt, joskus taas ei. Miten teillä muilla? Jätättekö te herkästi kirjan kesken, jos se ei heti nappaa??

Toinen tällä hetkellä minua vaivannut ongelma (jos sitä voi ongelmaksi kutusua) on keskeneräisten kirjojen määrä. Mikäli laskin oikein, minulla on kuusi tai seitsemän kirjaa kesken! Kolmea luen vain päiväsaikaan, koska jännitän, että kirja muuttuu liian pelottavaksi. Tästä johtuen iltaisin luen jotain toista kirjaa, kuten Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeliä tai Harry Potterin neljättä osaa hieman tunnelmasta riippuen. Eikä tässä suinkaan kaikki! Käsilaukkukirjana aloitin Jan Guilloun Sillanrakentajat Miki-kirjaa. Samoin olen myös aloitellut Viisikko-sarjan ensimmäistä kirjaa. Ja kaiken kaaoksen keskellä yritän pohtia, missä välissä ehtisin jatkaa Madridissa aloittamaani Mark Heprinin Talvista tarinaa. Lisäksi pakkaa sekoittavat vielä kirjaston palautusaikataulut, kun jotakin kirjaa ei voikaan uusia varauksen tai uutuutensa vuoksi... Mikä soppa!

Onko muilla ollut kokemuksia vastaavasta ja miten olette siitä selviytyneet??

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5

Dan Brown: Inferno

Kuva WSOY:n sivuilta

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään kahdesta edellisestä vuorokaudesta, mukaan lukien, miten on Firenzeen päätynyt. Kaiken lisäksi aseistautunut joukko ajaa häntä takaa. Tarina on täynnä symboliikkaa, jonka avaimena on Danten Jumalainen näytelmä. Langdon saa apua nuorelta Sienna Brooksilta, ja mysteeri johdattaakin heidät läpi kolmen historiallisen kaupungin. Mutta miten Dante littyy Maailma terveysjärjestöön WHO:hon?

Olen pitänyt aiemmistä Robert Langdon -kirjoista kovasti, joten olen halunnut lukea Infernon heti sen ilmestymisestä lähtien. Harkitsin jo monta kertaa lukevani sen englanniksi, mutta päätin odottaa suomennosta, koska edellisetkin olen lukenut suomeksi ja käännös on ollut hyvä. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä. Ei käännökseen eikä tarinaan.

Brown on onnistunut jälleen kirjoittamaan hyvin mukaansatempaavan tarinan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Langdon tempautuu keskelle tapahtumia, jotka uhkaavat koko maailman kohtaloa (niin kliseistä kuin se onkin). Kirja tuntui myös erittäin ajankohtaiselta, etenkin nyt, kun Ebola riehuu Afrikassa. Ehkä juuri siitä syystä kirjan näkökantoja ja ajatuksia tuli mietittyä enemmänkin. Miten väestönrakenne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa ja mihin se tulee johtamaan. Omalla tavallaan hyvin pelottava ajatus. Ehkä aiheen ajankohtaisuus teki tarinasta kammottavamman kuin sen alunperin saattoi olla tarkoitus.

Kirja muistuttaa aika paljon edellisiä Robert Langdon -tarinoita, mutta lähes seitsemänsataasivuinen opus koukutti edelleen ja tuli luettua sangen nopeasti. Kirja yhdistelee Brownille ominaiseen tapaan sujuvasti nykypäivää ja historiaa, tiedettä ja taidetta, faktaa ja fiktiota. Jos olet pitänyt edellisistä Brownin kirjoista, pidät luultavasti tästäkin.


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Dan Brown
Nimi: Inferno
Alkuperäinen nimi: Inferno
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2013
Kustantaja: WSOY (2013)
Sivuja: 677
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Syksyn poimintoja

Nyt on syyskuu koittanut ja sen myötä on aika päivittää syksyn poimintoja. Olette ehkä jo huomanneet, kuinka hyvin edelliset poiminnat ovat pitänet paikkansa! :)  Eli rennolla asenteella mennään edelleen. Viimeiset pari viikkoa viellä töissä ja sen jälkeen pitäisi taas orientoitua koulunkäyntiin. Tosin saan vielä syyskuun viimeisen viikon lomailla ja alustavasti olen suunnitellut pitäväni oman pienen lukumaratonin! :)

Syksylle olen poiminut mm. Sarah Lotzin Kolmen (jos uskallan lukea kyseisen kirjan), J.K. Rowlingin Robert Galbraith -nimellä kirjoittama Käen kutsun ja Jari Tervon Esikoisen. Lisäksi halusin mukaan suosikkikirjailijoitani, kuten Raili Mikkasta. Uutena tuttavuutena Nobel-voittaja Alice Munron Kerjäläistyttö. Kuvan ulkopuolelta mainittakoon myös syksyllä jatkuva Harry Pottereiden uusintakierros (syyskuussa vuorossa Liekehtivä pikari!) sekä Enni Mustosen kirjat, joista olen juuri nyt kovin innostunut.

Innolla odotan myös lokakuussa olevia Helsingin kirjamessuja ja niitä kaikkia ihania kirjoja, jotka löytävät tiensä kirjahyllyyni! Onko teillä muilla tapana käydä kirjamessuilla? Jos on, niin mitä asioita yleensä haette messuilta? Mikä tekee messuista niin suosittuja tapahtumia? Teettekö joululahjaostoksia vai kuunteletteko luentoja tai kirjailijahaastatteluja? Vai ovatko tällaiset messut teidän mielestänne aivan turhia??

Yllättävän paljon syskyn listalla on kirjailijoita, joita en ole ennen lukenut, kuten Jari Tervo, Alice Munro ja Veera Nieminen. Siispä kysynkin teiltä muilta, onko teillä kokemuksia kirjoista tai kirjailijoista. Lisäksi otan myös mielläni vastaan lukuvinkkejä!

Enni Mustonen: Nimettömät (äänikirja)

Nimettömät on ensimmäinen osa sarjassa Järjen ja tunteen tarinoita. Se kertoo kahdesta nuoresta naisesta aikuusuuden kynnyksellä. Kirjan kerronta on näiden kahden tytön näkökulmista. Papintytär Anna Sofia Ahlstedt päätyy isänsä kuoleman jälkeen asumaan tätinsä Augusta Ahlstedtin luokse Mariankadulle Helsinkiin. Hän pääsee opiskelemaan suomenkieliseen jatko-opistoon suunnitelmanaan opettajattaren opinnot. Hilma Maria Perämäki taas on torpantyttö, joka päätyy ikävän välikohtauksen seurauksena piiaksi niin ikään Mariankadulle Augusta Ahlstedtin taloon. Nuoret naiset saavat kokea niin ensirakkaudeuden ihanuuden ja pettymyksen sekä tekevät valintoja, joiden seuraukset luovat suunnan heidän tulevaisuudelleen.  

Enni Mustonen, olet saanut uuden fanin! Tai oikeammin Kirsti Manninen, joka on kirjailijanimi Enni Mustosen takana. Viime päivät tämän ja Paimentyttö-teoksen parissa (josta kirjoitan arvion hieman myöhemmin) olen saanut sukeltaa ajassa taaksepäin Suomen historian mielenkiintoisiin vaiheisiin! Olen joskus aiemminkin kuunnellut tämän teoksen äänikirjana, mutta silloin en jotenkaan osannut keskittyä äänikirjamuotoon, ja tarina jäi etäiseksi. Nyt kuitenkin olen ryhtynyt kuuntelemaan äänikirjoja tiskatessa ja kokatessa, mitä voin ehdottomasti suositella muillekin!! En muista, milloin olen viimeksi tiskannut niin mielelläni.. :)

Nyt kuitenkin ajoitus oli ilmeisesti täydellinen, koska upposin tarinaan ihan täysin. Olen suuri historiallisen kirjallisuuden ystävä ja tarina toi sadan vuoden takaisen Suomen hyvin elävästi keittiööni. Tarina ei tarvitse erityisen jännittäviä juonenkäänteitä, vaan jotenkin Mustonen osaa kuvata arkipäivän asioita hyvin soljuvalla ja mielenkiintoisella tavalla. On mahtava päästä seuraamaan Annan opintoja, ja saada tietää millaista oli opiskelu ja ylioppilastutkinto sata vuotta sitten.

Lisäksi tarinan kaksi kertojaa näyttää myös aikakauden elämää toiselta kantilta. Hilman silmin pääsemme tarkastelemaan maailmaa palvelustytön näkökulmasta. Työtä on aamusta iltaan ja usein ollaan talon isäntäväen armoilla, oli sitten kyse käynneistä kotona tai sulhasten tapailusta. Nyt odotankin jo mielenkiinnolla tulevia tiskaushetkiä ja tarinan seuraavaa osaa!


Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita I: Nimettömät (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2004)
Kustantaja: Otava
Kesto: 8h 16 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 5/5

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kesän hiljaiselosta. Työt ovat haukanneet valtavan osan ajastani ja energiastani. Kaiken lisäksi, kun viime viikolla jäin pienelle lomalle, sain hyvin sitkeän flunssan, joka ajoi minut sängynpohjalle... Mutta nyt koetan skarpata ja pienentää hieman luetuista kirjoista kasautunutta pinoa. Alkaen än-yy-tee NYT!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoitttaja kertoo 80-vuotiaasta perisuomalaisesta miehestä, jonka mukaan asiat olivat ennen paremmin. Piste. Nykyinen sukupolvi on uusavuttomuuden tärvelemä tai ainakin laiskuuden. Kyllä ennen osattiin. Kunnon ruoka on korvattu kaiken maailman "likhti"-tuotteilla. Kaikki kun tuntuvat pelkäävän ja varoittelevan kolesterooleilla ja verenpaineilla... kyllähän niistä nyt mielensä pahoittaa. Eivätkä ihmiset tunnu uskovan, ettei iltauutisiin tarvita mitään kevennyksia vaan Arvi Lind, vaikka useasti Mielensäpahoittaja onkin kirjoittanut Helsingin sanomien yleisönosastolle.

Kirja pohjautuu 40 kirjeeseen, jotka on alunperin kuultu radiossa Antti Litjan kertomana. Jokainen niistä alkaa sanoilla Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Joitain niistä olin radiossa kuullut, mutta jotenkin olin epäröinyt tarttua tähän kirjaan, vaikka sitä monet olivatkin kehuneet ja suositelleet. Lopulta kuitenkin uskaltauduin, enkä kadu.

Kirja on erittäin viihdyttävä ja hyvin todenmukainen. Kuinka usein olen kuullut ihmisten sanovan (erityisesti kunnallisesta terveydenhuollosta) kuinka ennen olivat asiat paremmin. (Kun oli kunnanlääkäri eikä mitään rahanahneita keikkalääkäreitä ja hoitajatkin lähettelevät vain luukulta toiselle, kun eivät itse jaksa asiaa hoitaa..) Siitä, oliko ennen asiat paremmin, voivat kaikki olla omaa mieltään, jokainen kun katsoo oman aikakautensa näkökulmasta. Tämän vuoksi kirja on jotenkin ajaton ja sopii luettavaksi niin nuorille aikuisille kuin vanhemmallekin väelle. Voin suositella lämpimästi.

Minua toisinaan ärsytti jatkuva valittaminen. Eikö mihinkään voi olla tyytyväinen! Luin kuitenkin kirjan lähes yhteen menoon, joten ehkä ärsytys ei olisi niin voimakasta, jos kirjaa lukisi hieman rauhallisempaan tahtiin. Uskon, että kirja olisi täydellinen silloin, kun itseä ketuttaisi oikein kunnolla. Saisi ehkä hieman perspektiiviä omiin ongelmiin.. :)

Hauskana lisänä huomasin, että kirjasta on juuri tehty elokuva, joka saa ensi-iltansa 5.9.2014 eli ensi viikolla! Pääosassa kuka muukaan kuin Antti Litja. Täytyy ehdottomasti mennä katsomaan!


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Nimi: Mielensäpahoittaja
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
Kustantaja: WSOY 
Sivuja: 130
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta & Hubertusratsastus

Nea on 12-vuotias, hieman ylipainoinen tyttö, joka haaveilee hevosista ja ratsastamisesta. Lopulta Nean suuri haave toteutuu, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle ratsastuksen alkeiskurssin. Nea näkee itsensä jo sielunsa silmin loistoratsastajana. Ja mikä parasta Nean opettaja on kuka muukaan, kuin hänen suuri idolinsa ratsastaja Joni Fager, jokaisen tallitytön päiväuni.

Tallielämä ei kuitenkaan vastaa lainkaan Nean kuvitelmia. Jostain syytä muut tallitytöt suhtautuvat Neaan hyvin vihamielisesti. Onneksi Joni on kuitenkin juuri niin ihana ja reilu, kun Nea on kuvitellut.... minkä seurauksena muut suhtautuvat Neaan vieläkin nuivemmin. Ratsastusta Nea ei opi kuin taikaiskusta, mutta tyttö kuitenkin osoittaa sitkeyttä ja potentiaalia.

Löysin sarjan ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena naapurintytön suosittelemana. Hän lainasi ensimmäisen kirjan ja ensimmäisistä sivuista lähtien oli myyty. Olin pienenä innokas heppatyttö, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Niinpä minusta tuli heppakirjojen suurkuluttaja.

Nyt toisella lukukerralla olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Se miten muut tallitytöt kohtelivat Neaa, oli aivan kauheaa. Etenkin, kun he perustivat käsityksensä hänestä puhtaasti hänen ulkonäkönsä pohjalta. Kuinka julkisesti he nimittelivät Neaa läskiksi rillipääksi. Ehkä eniten kuitenkin järkytti se, kuinka realistinen kuvaus oli. Muistan hyvinkin elävästi omasta koulumaailmastani sen kuinka raadollisia ja ilkeitä ihmiset voivat olla. Ja jostain syystä ulkonäkö on yleensä juuri se kriteeri. Mikä tekee nuorten maailmassa ylipainoisesta B-luokan ihmisen??

Jalo kuvaa suositun tytön Minnan hoikkana ja kauniina, jolla on myös jotain sutinaa niin ihanan Jonin kanssa. Jostain syystä tallitytöt kokevat Nean uhkana, joka vie heiltä niin hevoset kuin Joninkin. Miksi juuri Nea saa tytöt näkemään punaista? Toki onhan kyseessä hieman erikoinen kuvio. Joni on kuitenkin aikuinen ihminen ja Nea 12. Toki teini-ikään kuuluu ihastuminen, mutta kuitenkin tallitytöt ihan tosissaan kuvittelevat, että Nean ja Jonin välillä on jotain. Hämmentävää... Minkä ikäinen Minna sitten on? Käytöksen puolesta veikkaisin 14, mutta "suhde" Joniin sitten antaisi olettaa jotain muuta. Luultavsti pohdin vain liian monimutkaisesti. Ei asialla ollut nuorempana mitään väliä... :)

Kuitenkin kirjasarja on yhä mukaansatempaava ja viihdyttävää luettavaa. Se valaa uskoa, että sitkeys palkitaan. Se antaa sangen todenmukaisen kuvauksen ratsastuksen haasteellisuudesta. Usein kun hevoskirjojen ongelmana tuntuu olevan se, että päähenkilöllä on ensiratsastuksesta lähtien loistokyvyt. Mielenkiinnolla haluan seurata, mihin tarina etenee.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Kamppailu hevosesta (Nea-sarja, osa 1)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1989 (Gummerus)
Kustantaja: Karisto (2012)
Sivuja: 150
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Hubertusratsastus (Nea-sarja, osa 2)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1990
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 144
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Helen Fielding: Bridget Jones - Elämä jatkuu

Tässä postauksessa oletan, että lukija tietää sarjan ensimmäisen osan, Bridget Jones - Päiväkirja, tapahtumista.

Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Bridget nauttii uudesta miesystävästään Mark Darcysta ja elämä hymyilee. Ei kuitenkaan kauaa, sillä Bridget alkaa epäillä Markin uskollisuutta ja eipä aikaakaan, kun soppa on valmis ja suhde solmussa. Kuluvan vuoden aikana Bridget saa vastaansa niin entisen pomonsa Daniel Cleeverin kuin thaimaalaisen vankilan puhumattakaan prinsessa Dianan traagisesta kohtalosta.

Toki tänäkin vuonna Bridgetin tavoitteena on ikuinen laihdutusprojekti. Niin, ja tupakastakin pitäisi päästä eroon... ja alkoholista. Mutta ystävien kanssa ongelmien ratkominen kun sattuu olemaan paljon mielekäämpää viinilasillisen ääressä.

Olin jo vuosia sitten nähnyt kirjoista tehdyt elokuvat, mutta vasta viime talvena tulin lukeneeksi ensimmäisen osan. Minusta elokuvat ovat ollet ihan viihdyttäviä, joten ajttelin, että kirjatkin ovat ihan viihdyttävää "aivot narikkaan"-lukemista. Lisäksi oli jostain lukenut, kuinka Bridget Jones-kirjat ovat nykyaikaan sijoitettua Jane Austenia. No, löytyyhän näistäkin kirjoista Mr. Darcy.

Kirja oli ihan viihdyttävä, vaikka täytyy sanoa, ettei kyseinen opus ylettänyt missään nimessä ensimmäisen osan tasolle (kuinka ollakaan). Kirja jotenkin toisti liikaa ensimmäisen osan tapahtumia. Bridget oli edelleen epävarma itsestään. Toki kaveriporukan keittiöpsykologia oli toisinaan sangen huvittavaa. Mutta kyllä välillä Bridgetin toilailut ja naiivius ärsyttivätkin. Miten joku voi olettaa saavansa kiitosta työstä, jota ei ole koskaan tehnyt valmiiksi?

Kirjan päiväkirjamuoto on toimiva ja soveltuu hyvin tarinan kuljettamiseen. Kirja on mielestäni keskivertoa luettavaa, joka soveltuu hyvin rentoon lomalukemiseen hetkenä, jolloin ei kaipaa mitään kovin raskasta ja pohdintaa vaativaa. Siis melko taattua, viihdyttävää Chick lit:ia.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Helen Fielding
Nimi: Bridget Jones - Elämä jatkuu
Alkuperäinen nimi: Bridget Jones: The Edge of Reason
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1999
Kustantaja: Otava (2000)
Sivuja: 462
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Neljäntienristeys kuvaa yhden perheen tarinaa neljän ihmisen kertomana. Kertojina ovat kolmen sukupolven edustajat, joiden tarinat linkittyvat toisiinsa. Tarina alkaa nuoren pitäjänkätilön Marian vaiheista 1800-luvun lopusta ja jatkuu hänen tyttärensä Lahjan elämään aina 1990-luvun lopulle. Tarinaa täydentää Lahjan miniän Kaarinan ja miehen Onnin kertomukset. Tarinaan mahtuu ilon ja onnen hetkiä sekä surua ja menetyksen tuskaa. Unohtamatta kateutta, pettymystä ja toivoa... Siis kaikkea, mitä elämä pitää sisällään.

Olin lukenut kirjasta paljon muiden kirjabloggaajien kommentteja ja muita arvosteluja. Lisäksi itseäni kiinnostaa hyvin paljon 1900-luvun vaihteen ja sotien aikainen historia. Niinpä, kun kirja osui silmiini kirjastossa, oli päivänselvää, että se lähtisi mukaani. Olin kuullut kirjasta lähinnä ylistäviä arvioita, joten täytyy tunnustaa, että odotukseni olivat todella korkealla. En tiedä, johtuiko juuri tästä seikasta, että olin luettuani kirjan hieman pettynyt.

En voi missään nimessä sanoa, että kirja olisi ollut huono, mutta odotin jotain enemmän. Pidin paljon kirjan tunnelmasta ja odottamattomista käänteistä. Teksti oli sujuvaa, mutta jokin kerronnassa ontui. Kirja jätti hirvittävän paljon aukkoja... Mielestäni ehkä liikaakin. Vuodet loikkivat eteenpäin, ja tapahtumien yli hypittiin. Toki limittäin kulkeneet tarinat täydensivät toisiaan, mutta eivät ehkä tarpeksi.

Pidin kuitenkin Kinnusen tavasta kirjoittaa, ja kirja parani loppua kohden. Ehkä sitä tottui pomppivaan kerrontaan tai sitten linkittyvät tekstit hieman täydensivät alun ammottavia aukkoja. Kirja oli hyvä, mutta ei kuitenkaan noussut suosikkeihini.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Tommi Kinnunen
Nimi: Neljäntienristeys
Sivuja: 334
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: WSOY (2014)
Mistä?: Kirjaston Bestseller-hyllystä.
Arvio: 3,5/5

Loppukesän poiminnat ja henkilökohtainen haaste

Huh huh! En voi uskoa, että ollaan jo yli heinäkuun puolivälin! Miten aika on voinut mennä näin äkkiä?? Luultavasti tiiviillä kesätyötahdilla on osuutensa asiaan... Kyllä, ihmiset sairastelevat myös kesällä. Niinpä luku- ja erityisesti bloggausaikani on ollut hyvin rajallista.

Loppukuulle ja elokuulle olen poiminut mm. Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, Parinoush Sanieen Kohtalon kirjan, Pirjo Tuomisen Kotiopettajan ja uusimman Dan Brownin. Tietenkään unohtamatta kuukausittaista Potter-annosta, joista heinäkuun listalla on sarjan toinen osa Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. Millaisia kokemuksia teillä on kyseisistä kirjoista? Onko joku sellainen mistä piditte todella paljon? Entä onko joku osoittautunut pettymykseksi?.

Työkiireiden takia en kesällä ehtinyt osallistua kumpaankaan lukumaratoniin, joten päätin kehittää itselleni pienen henkilökohtaisen haasteen, johon toki saa halutessaan liittyä mukaan. :) Nyt nimittäin lukulistallani on rakkaimmat nuortenkirjat, joiden avulla olen availlut ovia kirjamaailmaan. Uusintalukuun pääsevät mm. Merja Jalon Nea-sarja, Jean Estorialin Anne-kirjat ja Leena Walleniuksen Lotan lentoemäntäkokemukset. Unohtamatta Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjaa.

Rakkaimpien nuortenkirjojen lisäksi lukulistalle päsee myös kirjasarja, josta en ole koskaan lukenut yhtään osaa, nimittäin Enid Blytonin Viisikko-sarja. Sarja on niin klassinen, että on jo puhdasta yleissivistystä lukea se. Mitkä ovat teidän nuortenkirjasuosikkinne??

Ursula Poznanski: Vii5i

Viisi kertoo itävaltalaisesta rikostutkijasta Beatrice Kasparysta, joka saa tutkittavakseen lehmälaitumelta löytyneen naisen kuolemantapauksen. Ruumiin löytöpaikalta löytyvät myös koordinaatit, jotka johtavat geokatkölle, josta löytyykin tavanomaisen kätkön sijaan ruumiinosia sekä vihje seuraavalle kätkölle. Joku selvästi pelaa heidän kanssaan... Tunnelma tiivistyy entisestään, kun ruumiita ja ruumiinosia alkaa tulla lisää...

Kun näin kyseisen kirjan ensimmäistä kertaa kirjakaupan hyllyllä, tiesin heti, että tuon kirjan haluan lukea. Itse en ole perehtynyt geokätköilyyn, mutta idea tuntui toimivalta. Lopulta onnistuin bongaamaan kirjan kirjastosta ja se tarttui saman tien mukaani. Olin aiemmin kuullut kirjasta kehuja, enkä todellakaan joutunut pettymään.

Kirja totisesti tempaisi mukaansa, ja erityisesti loppupuolisko kirjasta tuli luettua yhdeltä istumalta. Jännitystä riitti ja onneksi minua oli varoiteltu, ettei kirjaa kannata lukea juuri ennen nukkumaan menoa! Arvasin lopputuloksen tosin jonkin verran etukäteen, mutta onneksi loppuun jäi myös yllätyksiä, kuten tekojen motiivi.

Toisinaan minua häiritsee, että dekkaireissa jostain syystä päähenkilöllä menee aina huonosti ihmissuhteissaan, eikä Vii5i tee tässä tapauksessa poikkeusta, mutta kuitenkin idea geokätköilyn yhdistämisestä sarjamurhiin toi tarinaan raikkautta. Pidin myös paljon siitä, että geokätköily oli osa tarinaa koko kirjan ajan eikä jäänyt mitättömään sivuosaan, mitä liian usein tuntuu tapahtuvan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka haluavat nautinnollisen lukukokemuksen jännittävän ja hyvin raikkaan dekkarin parissa.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Ursula Poznanski
Nimi: Vii5i
Alkuperäinen nimi: FÜNF
Kääntäjä: Anne Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012 (Rowohlt Verlag)
Kustantaja: Atena (2014)
Sivuja: 426
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

Poimintoja kesäkuulle

Viime kirjoituksesta onkin vähän aikaa, mutta muutto Madridista takaisin Suomeen vei sen verran paljon aikaa, että täytyi pitää hieman taukoa bloggaamisesta. Laitan perästäpäin arvioita noista toukokuussa luetuista kirjoista sitä mukaa, kun saan niitä kirjoitettua.

Nyt kotiin tultuani olen päässyt takaisin oman kirjahyllyni ääreen. Luettavaa löytyy vaikka kuinka ja en oikein osaa päättää, mihin kirjaan tarttua. Monissa muissa kirjablogeissa on ryhdytty lukemaan Harry Pottereita. Niinpä minäkin päätin aloittaa uusintakierroksen kirjasarjan parissa. Tarkoitukseni on lukea yksi osa kuukaudessa, jos maltan. Näin sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä.

Otin kirjahyllystäni esiin muutamia kirjoja, joita mieleni tekee lukea eniten tällä hetkellä. Kaikkia en luultavasti ehdi lukea kesäkuun aikana, sillä maanantaina aloitan uudessa kesätyöpaikassa. Onko teillä muilla kokemuksia näistä kirjoista?
(Neljä ylintä eivät ole omasta hyllystä vaan kirjastosta.)

Veronica Roth: Outolintu (e-kirja)

Beatrice on 16-vuotias tyttö, joka on elämänsä suurimman valinnan edessä. Hän elää maailmassa, jossa ihmiset on jaettu viiteen vyöhykkeeseen (Vaatimattomat, Uskaliaat, Rehdit, Sopuisat ja Terävät) valintansa mukaan. Valintaa ennen he läpikäyvät testin, joka kertoo, mihin vyöhykkeeseen he soveltuvat parhaiten. Beatricen kohdalla kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan ja hän ei saa selkeää testitulosta. Nyt hänen on kuitenkin valittava jäädäkö perheensä luo Vaatimattomiin vai valitako uusi vyöhyke.

Outolintu-kirja tuli luettavakseni ihan vahingossa. Käytännössä se tapahtui niin, että halusin testata, pystynkö lainaamaan kirjaston e-kirjastosta kirjan ulkomailla. Outolintu sattui sillä hetkellä olemaan vapaana, ja olin kyllä kuullut jotain kirjasta etukäteen. Niinpä napin painalluksella kirja oli koneellani seuraavat kaksi viikkoa.

Kirja koukutti todella nopeasti. Tarina eteni sopivan jouhevasti. Pidin siitä, että valinnan jälkeen tapahtuvaa koulutusta käsiteltiin sangen laaja-alaisesti. Myös romantiikkaa oli sopivassa suhteessa ja täytyy tunnustaa, että ihastuin vähän itsekin Neljään. :) Kirja on myös yllättävän väkivaltainen. Kokelaat pannaan ottelemaan ilman varusteita eikä aseellisilta selkkauksiltakaan voida välttyä.
Jonkin verran ehkä lopun toimintapläjäys latisti tunnelmaa. Se oli ehkä hieman liian ennalta-arvattava minun makuuni. Kuitenkin pidin kirjasta paljon ja päädyinkin ostamaan ja lukemaan jatko-osat englanniksi. (Niistä lisää myöhemmissä postauksissa)

Muista kirjablogeista olen lukenut, että monia häiritsi jonkin verran maailman taustojen ja historian puuttuminen. Itse nielaisen kaiken sen kummempia mukisematta. Minusta maailma vaikutti jokseenkin järkeenkäyvältä. Jonkin verran persoonallisuuspsykologiaa lukeneena yhdistin kirjan viisi vyöhykettä persooonallisuuden Big Five-teorian faktoreihin. Jokainen vyöhyke edusti ainakin osittain jonkin faktorin ääripäätä. Esim. Uskaliaat edustavat ekstroverttejä jne.

Kirjaa on myös paljon verrattu Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan. Toki joitain yhtäläisyyksiä löytyy, mutta Outolinnun tarina on toimiva ja varmasti kantaisi ilman Nälkäpelin nostamaa hypetystä dystopioihin.

Kaikin puolin kuitenkin hyvin nautittava lukukokemus, jota voin suositella lämpimästi.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Veronica Roth
Nimi: Outolintu
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kääntäjä: Outi Järvinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2011 (HarperCollins)
Kustantaja: Otava (2014)
Mistä: Kirjaston e-kirjastosta
Arvio: 4/5

Eppu Nuotio: Kosto (äänikirja)

"Eppu Nuotio. Kosto. Julkaissut kustannusosakeyhtio Otava, 2007. Lukijana kirjailija itse."

Eppu Nuotion ääni on vangitseva, kun hän aloittaa toisen Pii Marinista kertovan kirjan. Olin kuunnellut äänikirjana jo ensimmäisen osan, joten tuntui luontevalta jatkaa sarjan seuraamista äänikirjamuodossa.

Lyhyesti kerrottuna kirja jatkaa Pii Marinin tarinaa noin puoli vuotta siitä, mihin ensimmäinen kirja päättyi. Pii siirtyy takaisin Ylen maakuntatoimitukseen, missä kuvataan paraikaa Isoveli-ohjelmaa, jonka ohjaajaksi hän vastentahtoisesti joutuu. Pii päätyy tahtomattaan keskelle murhatutkimusta, kun yksi talon asukkaista löytyy kuolleena. Epäiltyinä muut talon asukkat ja tuotantotiimi. Samalla Pii kohtaa uudelleen konstaapeli Juha Heinon ja tällä kertaa sangen lämpöisissä tunnelmissa.

Tarina etenee jouhevasti ja yllättävän nopeasti huomasin olevani aivan koukussa. Kuuntelin kirjaa niin bussissa, lenkillä kuin kotona loikoillessani. Mielestäni tämä toinen osa oli ensimmäistä parempi. Tarina oli jotenkin selkeämpi. Mitä mieltä te, jotka olette lukeneet/kuunnelleet kirjat, olette? Nuotio kuvaa erittäin hyvin reality-tv:n maailmaa, joka on kaikkea muuta kuin todellisuutta. Kaikki on valmiiksi käsikirjoitettua ja draama luodaan editoimalla.

Juoneltaan tarina ei ehkä ole mahtavin dekkari ikinä, mutta tarjoaa erittäin viihdyttävän lukukokemuksen, jota voin suositella kaikille. Lukija saa arvuutella murhaajaa sekä murhan motiivia kirjan loppumetreille saakka.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Eppu Nuotio
Kirjan nimi: Kosto (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2007
Kustantaja: Otava
Kesto: 7h 44 min
Lukija: Eppu Nuotio
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5

Jennifer Worth: Call the Midwife

 "Why did I ever star this? I must have been mad! There were dozens of other things I could have been - a model, air hostess, or a ship's stewardess. The ideas run through my head, all glomorous, highly paid jobs. Only an idiot would choose to be a nurse. And now a midwife..."

Näillä sanoilla alkaa Jennifer Worthin omaelämäkerrallisen kirjasarjan ensimmäinen kirja. Lausahdus, joka on yllättävän ajaton. Ajatus, joka käy lähes jokaisen alan ihmisen mielessä; miten minä olen ryhtynyt tällaiseen. Ryhtynyt ammattiin, joka on kaikkea muuta kuin siistiä sisätyötä mukavalla palkalla ja säännöllisin työajoin.

Worth kuvaa aikansa työolosuhteita realistisesti. East End sotien jälkeisessä Lontoossa on ollut köyhää aluetta, jossa ovat kukoistaneet niin taudit kuin ystävällisyys ja yhteisöllisyyskin. Vanhat perinteet ovat eläneet niin ikään tiukassa; avioliiton ulkopuoliset lapset ovat olleet suuri häpeä eikä ehkäisyä tuolloin juuri tunnettu. Voidaan siis sanoa, että kätilöillä on tuolloin ollut kädet täynnä töitä!

Worth työskenteli 1950-luvulla Nonnatus House -nimisessä nunnaluostarissa. Tai pikemminkin luostarin "sivutoimipisteessä". Kaikki Nonnatus Housen nunnat toimivat myös kätilöinä ja heidän lisäkseen yksikössä asuivat ja työskentelivät neljä muuta kätilöä Jennifer Worth mukaan lukien. He huolehtivat alueen äitiyshuollosta; pitivät neuvolavastaanottoa ja tekivät kotikäyntejä. Ja tietysti huolehtivat synnytyksistä. Tuolloin, kun lähes kaikki äidit synnyttivät kotona.

Kirja on mielestäni erinomaisesti kirjoitettu. Teksti on soljuvaa ja lähes romaaninomainen. Välillä lähes unohdin, että luen ei-fiktiivistä kirjaa. Lukiessa pystyi eläytymään eri tunteisiin aina onnistumisen ilosta menettämisen tuskaan. Henkilöt ovat kuvattu hyvin elävästi ja erityisen hienoa oli, että Worth pystyi kuvaamaan itseäänkin lähes objektiivisesti, myös heikkouksiaan.

Itse tutustuin kirjaan katsomalla kirjan pohjalta tehtyä BBC:n tv-sarjaa. Pidin sarjasta kovasti ja mielestäni siinä on onnistuttu saavuttamaan sama tunnelma kuin kirjassa. Ajastaan Nonnatus Housessa Worth kertoo myös kirjan "jatko-osissa" Shadow of the Workhouse ja Farewell to East End.
Ensimmäiset kaksi kirjaa ovat myös saatavilla Eija Tervosen käännöksinä.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Jennifer Worth
Nimi: Call the Midwife (suom. Hakekaa kätilö!)
Sivuja: 340
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2002
Kustantaja: Phoenix (2008)
Mistä?: Oma ostos Stockmannin Hulluilta Päiviltä noin vuosi sitten .
Arvio: 4/5

Alku

Siitä lähtien, kun kuusivuotiaana opin lukemaan, on lukeminen ja kirjallisuus ollut rakas harrastukseni. Olen ollut kirjaston suurkuluttaja, ja muistankin, kun nuorena lähdin kirjastosta kahta kassillista kirjoja kantaen. Tosin jo kahden viikon kuluttua täytyi mennä uudelleen, kun lukeminen loppui kesken.. :)

Nykyään tuskailen lähinnä sitä, ettei minulla ole aikaa lukea niin paljoa kuin haluaisin. Kirjahyllyni täyttyy lukemattomista lukemattomista kirjoista, mihin blogin nimikin viittaa. Rakastan sitä tunnetta, kun aloittaa uuden kirjan, raottaa varovasti kantta ja sukeltaa uuteen hienoon tarinaan.

Olen Helsingin Kirjamessujen vakiokävijä ja viime messujen jälkeen innostuinkin tutustumaan kirjablogeihin. Niiden inspiroimina päätin minäkin perustaa oman. Olen jo vuosikausia pitänyt lukupäiväkirjaa, joten miksen voisi jakaa lukukokemuksia myös muillekin?

Siispä tervetuloa mukaan!