Kesken jäänneistä ja keskeneräisistä

Kuva Teoksen sivuilta

Onko teille koskaan käynyt niin, että alatte lukea jotakin kirjaa ja huomaatte noin kymmenen sivun jälkeen, ettette ole ymmärtäneet sanaakaan?? Minulle on! Eikä kyseessä ole vieraskielinen vaan täysin supisuomalainen kirja. 

Itselläni tuorein esimerkki on Mari Peuran Ja taivaan tähdet putoavat. Aloitin kirjan lukemista suurella mielenkiinnolla, koska takakansiteksti antoi odottaa paljon. Pääsin tosiaan varmaan ensimmäiset viisi sivua alusta, kun huomasin, etten pysynyt lukemani perässä. Ajattelin ensin, etten ollut vain keskittynyt ja luin alusta uudelleen. Seuraavien viiden sivun jälkeen olin taas saman ongelman edessä. En taaskaan ollut ymmärtänyt lukemaani. 

Miten siis voi olla mahdollista, etten ymmärrä omalla äidinkielelläni kirjoitettua tekstiä?? Ystäviäni jo nauratti, kun yritin epätoivoisesti selittää, että "oli se kyllä suomeksi, mutta en ymmärtänyt siitä mitään". Varmasti kyseessä on ihan hyvä teos, mutta minulla kirja jäi valitettavasti kesken tuon kymmenen sivun jälkeen...

Olen pohtinut näitä kesken jääneitä kirjoja viime päivinä yllättävän paljon, sillä yleensä en osaa jättää kirjoja kesken. Oli kyseessä kuinka tylsä tai huono kirja, minun on silti luettava opus loppuun ennemmin tai myöhemmin. Ajattelen ehkä osittain naiivistikin, että kirja saattaa kyllä parantua loppua kohden. Joskus näin on käynyt, joskus taas ei. Miten teillä muilla? Jätättekö te herkästi kirjan kesken, jos se ei heti nappaa??

Toinen tällä hetkellä minua vaivannut ongelma (jos sitä voi ongelmaksi kutusua) on keskeneräisten kirjojen määrä. Mikäli laskin oikein, minulla on kuusi tai seitsemän kirjaa kesken! Kolmea luen vain päiväsaikaan, koska jännitän, että kirja muuttuu liian pelottavaksi. Tästä johtuen iltaisin luen jotain toista kirjaa, kuten Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeliä tai Harry Potterin neljättä osaa hieman tunnelmasta riippuen. Eikä tässä suinkaan kaikki! Käsilaukkukirjana aloitin Jan Guilloun Sillanrakentajat Miki-kirjaa. Samoin olen myös aloitellut Viisikko-sarjan ensimmäistä kirjaa. Ja kaiken kaaoksen keskellä yritän pohtia, missä välissä ehtisin jatkaa Madridissa aloittamaani Mark Heprinin Talvista tarinaa. Lisäksi pakkaa sekoittavat vielä kirjaston palautusaikataulut, kun jotakin kirjaa ei voikaan uusia varauksen tai uutuutensa vuoksi... Mikä soppa!

Onko muilla ollut kokemuksia vastaavasta ja miten olette siitä selviytyneet??

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5

Dan Brown: Inferno

Kuva WSOY:n sivuilta

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään kahdesta edellisestä vuorokaudesta, mukaan lukien, miten on Firenzeen päätynyt. Kaiken lisäksi aseistautunut joukko ajaa häntä takaa. Tarina on täynnä symboliikkaa, jonka avaimena on Danten Jumalainen näytelmä. Langdon saa apua nuorelta Sienna Brooksilta, ja mysteeri johdattaakin heidät läpi kolmen historiallisen kaupungin. Mutta miten Dante littyy Maailma terveysjärjestöön WHO:hon?

Olen pitänyt aiemmistä Robert Langdon -kirjoista kovasti, joten olen halunnut lukea Infernon heti sen ilmestymisestä lähtien. Harkitsin jo monta kertaa lukevani sen englanniksi, mutta päätin odottaa suomennosta, koska edellisetkin olen lukenut suomeksi ja käännös on ollut hyvä. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä. Ei käännökseen eikä tarinaan.

Brown on onnistunut jälleen kirjoittamaan hyvin mukaansatempaavan tarinan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Langdon tempautuu keskelle tapahtumia, jotka uhkaavat koko maailman kohtaloa (niin kliseistä kuin se onkin). Kirja tuntui myös erittäin ajankohtaiselta, etenkin nyt, kun Ebola riehuu Afrikassa. Ehkä juuri siitä syystä kirjan näkökantoja ja ajatuksia tuli mietittyä enemmänkin. Miten väestönrakenne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa ja mihin se tulee johtamaan. Omalla tavallaan hyvin pelottava ajatus. Ehkä aiheen ajankohtaisuus teki tarinasta kammottavamman kuin sen alunperin saattoi olla tarkoitus.

Kirja muistuttaa aika paljon edellisiä Robert Langdon -tarinoita, mutta lähes seitsemänsataasivuinen opus koukutti edelleen ja tuli luettua sangen nopeasti. Kirja yhdistelee Brownille ominaiseen tapaan sujuvasti nykypäivää ja historiaa, tiedettä ja taidetta, faktaa ja fiktiota. Jos olet pitänyt edellisistä Brownin kirjoista, pidät luultavasti tästäkin.


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Dan Brown
Nimi: Inferno
Alkuperäinen nimi: Inferno
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2013
Kustantaja: WSOY (2013)
Sivuja: 677
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Syksyn poimintoja

Nyt on syyskuu koittanut ja sen myötä on aika päivittää syksyn poimintoja. Olette ehkä jo huomanneet, kuinka hyvin edelliset poiminnat ovat pitänet paikkansa! :)  Eli rennolla asenteella mennään edelleen. Viimeiset pari viikkoa viellä töissä ja sen jälkeen pitäisi taas orientoitua koulunkäyntiin. Tosin saan vielä syyskuun viimeisen viikon lomailla ja alustavasti olen suunnitellut pitäväni oman pienen lukumaratonin! :)

Syksylle olen poiminut mm. Sarah Lotzin Kolmen (jos uskallan lukea kyseisen kirjan), J.K. Rowlingin Robert Galbraith -nimellä kirjoittama Käen kutsun ja Jari Tervon Esikoisen. Lisäksi halusin mukaan suosikkikirjailijoitani, kuten Raili Mikkasta. Uutena tuttavuutena Nobel-voittaja Alice Munron Kerjäläistyttö. Kuvan ulkopuolelta mainittakoon myös syksyllä jatkuva Harry Pottereiden uusintakierros (syyskuussa vuorossa Liekehtivä pikari!) sekä Enni Mustosen kirjat, joista olen juuri nyt kovin innostunut.

Innolla odotan myös lokakuussa olevia Helsingin kirjamessuja ja niitä kaikkia ihania kirjoja, jotka löytävät tiensä kirjahyllyyni! Onko teillä muilla tapana käydä kirjamessuilla? Jos on, niin mitä asioita yleensä haette messuilta? Mikä tekee messuista niin suosittuja tapahtumia? Teettekö joululahjaostoksia vai kuunteletteko luentoja tai kirjailijahaastatteluja? Vai ovatko tällaiset messut teidän mielestänne aivan turhia??

Yllättävän paljon syskyn listalla on kirjailijoita, joita en ole ennen lukenut, kuten Jari Tervo, Alice Munro ja Veera Nieminen. Siispä kysynkin teiltä muilta, onko teillä kokemuksia kirjoista tai kirjailijoista. Lisäksi otan myös mielläni vastaan lukuvinkkejä!