sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva Bazarin sivuilta
Kurkkupenkistä löytyy ruumis. Jotenkin tapaukseen littyy myös ällömakea vaniljapiiras, postimerkit ja kuollut jänkäkurppa. Nuorella Flavia de Luce on päättänyt ratkaista tapauksen... ja mielellään ennen poliisia.

Eletään 1950-lukua. Flavia de Luce on 11-vuotias, hieman pikkuvanha kartanontytär, joka asuu Englannin maaseudulla yhdessä yksinhuoltajaisänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavian suhtautuu hyvin intohimoisesti kemiaan ja hyödyntääkin taitojaan sisartensa päänmenoksi.

Nyt kyllä kolahti! Kirja koukutti hyvin nopeasti ja hyvin salakavalasti. En ollut lukenut pitkällekään, kun huomasinkin äkkiä olevani totaalisesti koukussa. Tarina eteni jouhevasti ja Bradley käyttää hyvin eloisaa kieltä. Tässä kohtaa täytyy myös antaa kunniaa kirjan suomentajalle Maija Paavilaiselle. Uppouduin täysillä tarinaan ilman, että olisin miettinyt hetkeäkään, että "onpa tuokin kohta vähän kökkö.."

Kirjan sanotaan muistuttavan tyyliltään Agatha Christien dekkareita, ja mikäli tämä pitää paikkaansa, täytyy minun ehdottomaasti tutustua myös tuon "dekkarikuningattaren" teoksiin..

Toiseksi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kirja sai minutkin innostumaan kemiasta.. :) Flavian intohimo kemiaan ja erityisesti eri myrkkyihin sai pienen luonnontieteilijän minussa heräämään. Ehkä kemia ei olekaan niin tylsää ja kuivaa, kuin olen ajatellut. Ehkä siinäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee, mitä paremmaksi tulee, sitä kiehtovammaksi asia muuttuu... Mitä mieltä te muut olette?? Mikä on teidän suhteenne kemiaan?

Itse en voi sanoa inhoavani kemiaa, mutta ne kaikki kaavat ovat aina tuntuneet sangen haastavilta...

Odotan innolla, että pääsen käsiksi sarjan seuraavaan osaan! Bongasin kyseisen opuksen perjantaina kirjastosta, joten en varmaankaan malta kovin pitkään pitää näppejäni erossa siitä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Alan Bradley
Nimi: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kääntäjä: Maija Paavilainen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2009
Kustantaja: Bazar (2014)
Sivuja: 389
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Liza Marklund: Uutispommi

Toimittaja Annika Bengtzon asuu Tukholmassa miehensä Thomasin ja lastensa Kallen ja Ellenin kanssa. Lisäksi hänellä on hyvä työ iltapäivälehti Kvällspressenin rikostoimituksen sangen tuoreena päällikkönä. Näennäisesti Annikalla on kaikki hyvin, mutta onko sittenkään... Annikan alaiset eivät tunnu sulattavan häntä pomonaan, ja hänen mihensä mielestä Annika tekee liikaa töitä, ja joulukin on tulossa...

Tukholman olympiastadionilla räjähtää pommi, mikä saa valtavan uutismyrskyn liikkeelle. Onko tulossa olevat olympialaiset vaarassa vai onko isku suunnitellut jollekulle henkilökohtaisesti. Annika saa jutun tutkittavakseen. Juttu mutkistuu entisestään, kun tapahtumapaikalta löytyy ruumis... Kunka paljon ihmisen todellinen olemus voi erota henkilön julkisuuskuvasta? Ketä tulisi uskoa? Onko jutun tutkiminen ylipäätään turvallista?

Uutispommi on Liza Marklundin esikoisromaani, enkä ihmettele lainkaan, miksi Annika Bengtzon -dekkarit ovat niin suosittuja. Kirjat tempaavat jo alkusivuiltaan mukaansa ja lukija saa todellakin arvuutella tarinan edetessä, kuka on syyllinen. Pidän erityisesti Marklundin tavasta kirjoittaa. Hän kuvaa hyvin elävästi lehden toimituksen arkea. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lomalukemistoksi.

Olin valinnut Uutispommin joulun välipäivien lukemistoksi, enkä joutunut pettymään. Olin edellisenä jouluna lukenut sarjan toisen osan Studio Sexin välipäiväkirjana, joten odotuksetkin olivat korkealla. Sarjahan ei etene täysin kronologisesti, ja ajoittain tuntui oudolta, että kirjassa viitattiin tuleviin osiin. Kirjan loppu oli ehkä hieman lattea, mistä vähän miinusta, mutta kokonaisuus kuitenkin oli oikein viihdyttävä.

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaihin -haasteeseen.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Liza Marklund
Nimi: Uutispommi (Annika Bengtzon -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: Spängaren
Kääntäjä: Outi Knuuttila
Julkaistu ensimmäisen kerran:1998
Kustantaja: Otava (2010)
Sivuja: 382
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3,5/5