Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä

Jospa nyt vihdoin ja viimein riitäisi tämä hiljaiselo! Lukunopeus on ollut TODELLA hidasta ja olen tämän tauon aikana saanut luettua huimat kaksi kirjaa! (yhteensä noin 450 sivua...)
Mutta kiireidenkin keskellä joulu lähestyy, eikä mikään ole ihanampaa, kuin viettää aikaa kirja kädessä sohvannuskassa istuen ja vilttiin kääriytyneenä. Unohtamatta tietenkään kynttilöitä! :)

Nyt siis arviointivuorossa Nora Robertsin Rakkauden kynnyksellä. Majatalo-trilogian toisessa osassa keskitytään , Montgomeryn veljeksistä keskimmäiseen, Oweniin. Trilogian ensimmäisessä osassa Montgomeryt alkoivat kunnostaa vanhaa  Boonsboron majataloa ja nyt majatalo on viimeistelyä vaille valmis.

Owen on hyvin järjestelmällinen, joka huolehtii, että kaikki tapahtuu suunnitellusti ja aikataulussa. Hänen hyvin järjesteltyä elämäänsä sotkee kuitenkin majataloa vastapäätä olevan ravintolan omistaja Avery MacTavish. Owen ja Avery ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka, mutta nyt aikuisena tunteeet ovat lämmenneet entisestään...

Kirja on taattua Nora Robertsia. Romanttista Chick lit:ia, joka saa unohtamaan arjen harmauden hetkeksi. Kirja on valoisa ja viihdyttävä, ja mahtuu tarinaan yksi kummistuskin. Mikään kirjallisuuden suuri merkkiteos kyseessä ei ole, mutta sopivan helppoa luettavaa ainakin silloin, kun lukujumi on pahimmillaan. Hauskan lisän tarinaan toi se, että Boonboron majatalo todella on olemassa ja Nora Roberts itse emännöi siellä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Nora Roberts
Nimi: Rakkauden kynnyksellä (Majatalo-trilogia II)
Alkuperäinen nimi: The Last Boyfriend
Kääntäjä: Heli Naski
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
Kustantaja: Gummerus (2014)
Sivuja: 330
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Dan Brown: Inferno

Kuva WSOY:n sivuilta

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään kahdesta edellisestä vuorokaudesta, mukaan lukien, miten on Firenzeen päätynyt. Kaiken lisäksi aseistautunut joukko ajaa häntä takaa. Tarina on täynnä symboliikkaa, jonka avaimena on Danten Jumalainen näytelmä. Langdon saa apua nuorelta Sienna Brooksilta, ja mysteeri johdattaakin heidät läpi kolmen historiallisen kaupungin. Mutta miten Dante littyy Maailma terveysjärjestöön WHO:hon?

Olen pitänyt aiemmistä Robert Langdon -kirjoista kovasti, joten olen halunnut lukea Infernon heti sen ilmestymisestä lähtien. Harkitsin jo monta kertaa lukevani sen englanniksi, mutta päätin odottaa suomennosta, koska edellisetkin olen lukenut suomeksi ja käännös on ollut hyvä. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä. Ei käännökseen eikä tarinaan.

Brown on onnistunut jälleen kirjoittamaan hyvin mukaansatempaavan tarinan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Langdon tempautuu keskelle tapahtumia, jotka uhkaavat koko maailman kohtaloa (niin kliseistä kuin se onkin). Kirja tuntui myös erittäin ajankohtaiselta, etenkin nyt, kun Ebola riehuu Afrikassa. Ehkä juuri siitä syystä kirjan näkökantoja ja ajatuksia tuli mietittyä enemmänkin. Miten väestönrakenne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa ja mihin se tulee johtamaan. Omalla tavallaan hyvin pelottava ajatus. Ehkä aiheen ajankohtaisuus teki tarinasta kammottavamman kuin sen alunperin saattoi olla tarkoitus.

Kirja muistuttaa aika paljon edellisiä Robert Langdon -tarinoita, mutta lähes seitsemänsataasivuinen opus koukutti edelleen ja tuli luettua sangen nopeasti. Kirja yhdistelee Brownille ominaiseen tapaan sujuvasti nykypäivää ja historiaa, tiedettä ja taidetta, faktaa ja fiktiota. Jos olet pitänyt edellisistä Brownin kirjoista, pidät luultavasti tästäkin.


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Dan Brown
Nimi: Inferno
Alkuperäinen nimi: Inferno
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2013
Kustantaja: WSOY (2013)
Sivuja: 677
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5