Liza Marklund: Uutispommi

Toimittaja Annika Bengtzon asuu Tukholmassa miehensä Thomasin ja lastensa Kallen ja Ellenin kanssa. Lisäksi hänellä on hyvä työ iltapäivälehti Kvällspressenin rikostoimituksen sangen tuoreena päällikkönä. Näennäisesti Annikalla on kaikki hyvin, mutta onko sittenkään... Annikan alaiset eivät tunnu sulattavan häntä pomonaan, ja hänen mihensä mielestä Annika tekee liikaa töitä, ja joulukin on tulossa...

Tukholman olympiastadionilla räjähtää pommi, mikä saa valtavan uutismyrskyn liikkeelle. Onko tulossa olevat olympialaiset vaarassa vai onko isku suunnitellut jollekulle henkilökohtaisesti. Annika saa jutun tutkittavakseen. Juttu mutkistuu entisestään, kun tapahtumapaikalta löytyy ruumis... Kunka paljon ihmisen todellinen olemus voi erota henkilön julkisuuskuvasta? Ketä tulisi uskoa? Onko jutun tutkiminen ylipäätään turvallista?

Uutispommi on Liza Marklundin esikoisromaani, enkä ihmettele lainkaan, miksi Annika Bengtzon -dekkarit ovat niin suosittuja. Kirjat tempaavat jo alkusivuiltaan mukaansa ja lukija saa todellakin arvuutella tarinan edetessä, kuka on syyllinen. Pidän erityisesti Marklundin tavasta kirjoittaa. Hän kuvaa hyvin elävästi lehden toimituksen arkea. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lomalukemistoksi.

Olin valinnut Uutispommin joulun välipäivien lukemistoksi, enkä joutunut pettymään. Olin edellisenä jouluna lukenut sarjan toisen osan Studio Sexin välipäiväkirjana, joten odotuksetkin olivat korkealla. Sarjahan ei etene täysin kronologisesti, ja ajoittain tuntui oudolta, että kirjassa viitattiin tuleviin osiin. Kirjan loppu oli ehkä hieman lattea, mistä vähän miinusta, mutta kokonaisuus kuitenkin oli oikein viihdyttävä.

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaihin -haasteeseen.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Liza Marklund
Nimi: Uutispommi (Annika Bengtzon -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: Spängaren
Kääntäjä: Outi Knuuttila
Julkaistu ensimmäisen kerran:1998
Kustantaja: Otava (2010)
Sivuja: 382
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3,5/5

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä

Jospa nyt vihdoin ja viimein riitäisi tämä hiljaiselo! Lukunopeus on ollut TODELLA hidasta ja olen tämän tauon aikana saanut luettua huimat kaksi kirjaa! (yhteensä noin 450 sivua...)
Mutta kiireidenkin keskellä joulu lähestyy, eikä mikään ole ihanampaa, kuin viettää aikaa kirja kädessä sohvannuskassa istuen ja vilttiin kääriytyneenä. Unohtamatta tietenkään kynttilöitä! :)

Nyt siis arviointivuorossa Nora Robertsin Rakkauden kynnyksellä. Majatalo-trilogian toisessa osassa keskitytään , Montgomeryn veljeksistä keskimmäiseen, Oweniin. Trilogian ensimmäisessä osassa Montgomeryt alkoivat kunnostaa vanhaa  Boonsboron majataloa ja nyt majatalo on viimeistelyä vaille valmis.

Owen on hyvin järjestelmällinen, joka huolehtii, että kaikki tapahtuu suunnitellusti ja aikataulussa. Hänen hyvin järjesteltyä elämäänsä sotkee kuitenkin majataloa vastapäätä olevan ravintolan omistaja Avery MacTavish. Owen ja Avery ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka, mutta nyt aikuisena tunteeet ovat lämmenneet entisestään...

Kirja on taattua Nora Robertsia. Romanttista Chick lit:ia, joka saa unohtamaan arjen harmauden hetkeksi. Kirja on valoisa ja viihdyttävä, ja mahtuu tarinaan yksi kummistuskin. Mikään kirjallisuuden suuri merkkiteos kyseessä ei ole, mutta sopivan helppoa luettavaa ainakin silloin, kun lukujumi on pahimmillaan. Hauskan lisän tarinaan toi se, että Boonboron majatalo todella on olemassa ja Nora Roberts itse emännöi siellä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Nora Roberts
Nimi: Rakkauden kynnyksellä (Majatalo-trilogia II)
Alkuperäinen nimi: The Last Boyfriend
Kääntäjä: Heli Naski
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
Kustantaja: Gummerus (2014)
Sivuja: 330
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta & Hubertusratsastus

Nea on 12-vuotias, hieman ylipainoinen tyttö, joka haaveilee hevosista ja ratsastamisesta. Lopulta Nean suuri haave toteutuu, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle ratsastuksen alkeiskurssin. Nea näkee itsensä jo sielunsa silmin loistoratsastajana. Ja mikä parasta Nean opettaja on kuka muukaan, kuin hänen suuri idolinsa ratsastaja Joni Fager, jokaisen tallitytön päiväuni.

Tallielämä ei kuitenkaan vastaa lainkaan Nean kuvitelmia. Jostain syytä muut tallitytöt suhtautuvat Neaan hyvin vihamielisesti. Onneksi Joni on kuitenkin juuri niin ihana ja reilu, kun Nea on kuvitellut.... minkä seurauksena muut suhtautuvat Neaan vieläkin nuivemmin. Ratsastusta Nea ei opi kuin taikaiskusta, mutta tyttö kuitenkin osoittaa sitkeyttä ja potentiaalia.

Löysin sarjan ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena naapurintytön suosittelemana. Hän lainasi ensimmäisen kirjan ja ensimmäisistä sivuista lähtien oli myyty. Olin pienenä innokas heppatyttö, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Niinpä minusta tuli heppakirjojen suurkuluttaja.

Nyt toisella lukukerralla olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Se miten muut tallitytöt kohtelivat Neaa, oli aivan kauheaa. Etenkin, kun he perustivat käsityksensä hänestä puhtaasti hänen ulkonäkönsä pohjalta. Kuinka julkisesti he nimittelivät Neaa läskiksi rillipääksi. Ehkä eniten kuitenkin järkytti se, kuinka realistinen kuvaus oli. Muistan hyvinkin elävästi omasta koulumaailmastani sen kuinka raadollisia ja ilkeitä ihmiset voivat olla. Ja jostain syystä ulkonäkö on yleensä juuri se kriteeri. Mikä tekee nuorten maailmassa ylipainoisesta B-luokan ihmisen??

Jalo kuvaa suositun tytön Minnan hoikkana ja kauniina, jolla on myös jotain sutinaa niin ihanan Jonin kanssa. Jostain syystä tallitytöt kokevat Nean uhkana, joka vie heiltä niin hevoset kuin Joninkin. Miksi juuri Nea saa tytöt näkemään punaista? Toki onhan kyseessä hieman erikoinen kuvio. Joni on kuitenkin aikuinen ihminen ja Nea 12. Toki teini-ikään kuuluu ihastuminen, mutta kuitenkin tallitytöt ihan tosissaan kuvittelevat, että Nean ja Jonin välillä on jotain. Hämmentävää... Minkä ikäinen Minna sitten on? Käytöksen puolesta veikkaisin 14, mutta "suhde" Joniin sitten antaisi olettaa jotain muuta. Luultavsti pohdin vain liian monimutkaisesti. Ei asialla ollut nuorempana mitään väliä... :)

Kuitenkin kirjasarja on yhä mukaansatempaava ja viihdyttävää luettavaa. Se valaa uskoa, että sitkeys palkitaan. Se antaa sangen todenmukaisen kuvauksen ratsastuksen haasteellisuudesta. Usein kun hevoskirjojen ongelmana tuntuu olevan se, että päähenkilöllä on ensiratsastuksesta lähtien loistokyvyt. Mielenkiinnolla haluan seurata, mihin tarina etenee.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Kamppailu hevosesta (Nea-sarja, osa 1)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1989 (Gummerus)
Kustantaja: Karisto (2012)
Sivuja: 150
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Hubertusratsastus (Nea-sarja, osa 2)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1990
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 144
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Neljäntienristeys kuvaa yhden perheen tarinaa neljän ihmisen kertomana. Kertojina ovat kolmen sukupolven edustajat, joiden tarinat linkittyvat toisiinsa. Tarina alkaa nuoren pitäjänkätilön Marian vaiheista 1800-luvun lopusta ja jatkuu hänen tyttärensä Lahjan elämään aina 1990-luvun lopulle. Tarinaa täydentää Lahjan miniän Kaarinan ja miehen Onnin kertomukset. Tarinaan mahtuu ilon ja onnen hetkiä sekä surua ja menetyksen tuskaa. Unohtamatta kateutta, pettymystä ja toivoa... Siis kaikkea, mitä elämä pitää sisällään.

Olin lukenut kirjasta paljon muiden kirjabloggaajien kommentteja ja muita arvosteluja. Lisäksi itseäni kiinnostaa hyvin paljon 1900-luvun vaihteen ja sotien aikainen historia. Niinpä, kun kirja osui silmiini kirjastossa, oli päivänselvää, että se lähtisi mukaani. Olin kuullut kirjasta lähinnä ylistäviä arvioita, joten täytyy tunnustaa, että odotukseni olivat todella korkealla. En tiedä, johtuiko juuri tästä seikasta, että olin luettuani kirjan hieman pettynyt.

En voi missään nimessä sanoa, että kirja olisi ollut huono, mutta odotin jotain enemmän. Pidin paljon kirjan tunnelmasta ja odottamattomista käänteistä. Teksti oli sujuvaa, mutta jokin kerronnassa ontui. Kirja jätti hirvittävän paljon aukkoja... Mielestäni ehkä liikaakin. Vuodet loikkivat eteenpäin, ja tapahtumien yli hypittiin. Toki limittäin kulkeneet tarinat täydensivät toisiaan, mutta eivät ehkä tarpeksi.

Pidin kuitenkin Kinnusen tavasta kirjoittaa, ja kirja parani loppua kohden. Ehkä sitä tottui pomppivaan kerrontaan tai sitten linkittyvät tekstit hieman täydensivät alun ammottavia aukkoja. Kirja oli hyvä, mutta ei kuitenkaan noussut suosikkeihini.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Tommi Kinnunen
Nimi: Neljäntienristeys
Sivuja: 334
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: WSOY (2014)
Mistä?: Kirjaston Bestseller-hyllystä.
Arvio: 3,5/5