Sarah Lotz: Kolme

Kolme on kirja kirjan sisällä. Se on tarina Mustasta torstaista 12.01.2012, jolloin neljä lentokonetta putosi muutaman tunnin sisällä toisistaan eri puolilla maailmaa sekä ajasta sen jälkeen. Kolmelta lennolta selvisi yksi lapsi kuin ihmeen kaupalla. Salaliittoteorioita vilisee aina ufoista Ilmestyskirjan Neljään ratsastajaan. Kolme selviytynyttä lasta omaisineen yrittävät vältellä toimittajia ja muita hihhuleita. Samalla herää epäilyksiä, ettei lapsissa ole kaikki kohdallaan.

Olin kuullut kirjasta ja bongattuani sen kirjaston Bestseller-hyllystä tartuin siihen lähes empimättä, mutta melko suurin odotuksin. Kirja houkutteli takakannen perusteellan, mutta emmin lähinnä sen takia, jos kirja olisi liian pelottava. No pelko oli oikeastaan sangen turha. Hieman karmivia ajatuksia se herätti, mutta muuten aika tasaisesta lukukokemuksesta oli kyse.

Ehdottomasti positiivisinta kirjassa oli sen rakenne. Kirja kirjan sisällä oli virkistävä idea ja hyvin toimiva. Kirja eteni Mustasta torstaista eteenpäin niin, että tuleviin tapahtumiin viitattiin vihjailevasti niitä kuitenkaan paljastamatta. Se myös eteni melko jouhevasti. Hieman sekavaan juoneen nähden kirja oli kuitenkin melko koukuttava. Se ei ollut mikään huikea lukukokemus, mutta silti en voinut jättää kirjaa kesken. Lukeminen kesti useita viikkoja, mutta loppuun oli päästävä!

Salaliittoteorioita ja niihin liittyviä juonenkäänteitä oli mielestäni liikaa. Se teki kirjasta jotenkin sekavan. Kirjan loppuratkaisukin jää hieman epäselväksi. En tarkoita, etteikö olisi hyvä, että loppuun jää lukijalle tulkinnanvaraa, mutta tässä sitä jäi ehkä hieman liikaa. Myöskään en oikein ole värjättyjen sivunreunojen fani. Kultareunaiset ymmärrän, mutta mustat ja punaiset ovat minusta aivan turhia. Tämä toki puhtaasti mielipideasia, joka ei vaikuta kirjan sisältöön...

Loppujen lopuksi ihan luettava kirja, jossa hyvä rakenne. Valitettavasti takakansiteksti antaa odottaa enemmän.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Sarah Lotz
Nimi: Kolme
Alkuperäinen nimi: The Three
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: Karisto (2014)
Sivuja: 494
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta & Hubertusratsastus

Nea on 12-vuotias, hieman ylipainoinen tyttö, joka haaveilee hevosista ja ratsastamisesta. Lopulta Nean suuri haave toteutuu, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle ratsastuksen alkeiskurssin. Nea näkee itsensä jo sielunsa silmin loistoratsastajana. Ja mikä parasta Nean opettaja on kuka muukaan, kuin hänen suuri idolinsa ratsastaja Joni Fager, jokaisen tallitytön päiväuni.

Tallielämä ei kuitenkaan vastaa lainkaan Nean kuvitelmia. Jostain syytä muut tallitytöt suhtautuvat Neaan hyvin vihamielisesti. Onneksi Joni on kuitenkin juuri niin ihana ja reilu, kun Nea on kuvitellut.... minkä seurauksena muut suhtautuvat Neaan vieläkin nuivemmin. Ratsastusta Nea ei opi kuin taikaiskusta, mutta tyttö kuitenkin osoittaa sitkeyttä ja potentiaalia.

Löysin sarjan ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena naapurintytön suosittelemana. Hän lainasi ensimmäisen kirjan ja ensimmäisistä sivuista lähtien oli myyty. Olin pienenä innokas heppatyttö, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Niinpä minusta tuli heppakirjojen suurkuluttaja.

Nyt toisella lukukerralla olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Se miten muut tallitytöt kohtelivat Neaa, oli aivan kauheaa. Etenkin, kun he perustivat käsityksensä hänestä puhtaasti hänen ulkonäkönsä pohjalta. Kuinka julkisesti he nimittelivät Neaa läskiksi rillipääksi. Ehkä eniten kuitenkin järkytti se, kuinka realistinen kuvaus oli. Muistan hyvinkin elävästi omasta koulumaailmastani sen kuinka raadollisia ja ilkeitä ihmiset voivat olla. Ja jostain syystä ulkonäkö on yleensä juuri se kriteeri. Mikä tekee nuorten maailmassa ylipainoisesta B-luokan ihmisen??

Jalo kuvaa suositun tytön Minnan hoikkana ja kauniina, jolla on myös jotain sutinaa niin ihanan Jonin kanssa. Jostain syystä tallitytöt kokevat Nean uhkana, joka vie heiltä niin hevoset kuin Joninkin. Miksi juuri Nea saa tytöt näkemään punaista? Toki onhan kyseessä hieman erikoinen kuvio. Joni on kuitenkin aikuinen ihminen ja Nea 12. Toki teini-ikään kuuluu ihastuminen, mutta kuitenkin tallitytöt ihan tosissaan kuvittelevat, että Nean ja Jonin välillä on jotain. Hämmentävää... Minkä ikäinen Minna sitten on? Käytöksen puolesta veikkaisin 14, mutta "suhde" Joniin sitten antaisi olettaa jotain muuta. Luultavsti pohdin vain liian monimutkaisesti. Ei asialla ollut nuorempana mitään väliä... :)

Kuitenkin kirjasarja on yhä mukaansatempaava ja viihdyttävää luettavaa. Se valaa uskoa, että sitkeys palkitaan. Se antaa sangen todenmukaisen kuvauksen ratsastuksen haasteellisuudesta. Usein kun hevoskirjojen ongelmana tuntuu olevan se, että päähenkilöllä on ensiratsastuksesta lähtien loistokyvyt. Mielenkiinnolla haluan seurata, mihin tarina etenee.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Kamppailu hevosesta (Nea-sarja, osa 1)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1989 (Gummerus)
Kustantaja: Karisto (2012)
Sivuja: 150
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Hubertusratsastus (Nea-sarja, osa 2)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1990
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 144
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Helen Fielding: Bridget Jones - Elämä jatkuu

Tässä postauksessa oletan, että lukija tietää sarjan ensimmäisen osan, Bridget Jones - Päiväkirja, tapahtumista.

Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Bridget nauttii uudesta miesystävästään Mark Darcysta ja elämä hymyilee. Ei kuitenkaan kauaa, sillä Bridget alkaa epäillä Markin uskollisuutta ja eipä aikaakaan, kun soppa on valmis ja suhde solmussa. Kuluvan vuoden aikana Bridget saa vastaansa niin entisen pomonsa Daniel Cleeverin kuin thaimaalaisen vankilan puhumattakaan prinsessa Dianan traagisesta kohtalosta.

Toki tänäkin vuonna Bridgetin tavoitteena on ikuinen laihdutusprojekti. Niin, ja tupakastakin pitäisi päästä eroon... ja alkoholista. Mutta ystävien kanssa ongelmien ratkominen kun sattuu olemaan paljon mielekäämpää viinilasillisen ääressä.

Olin jo vuosia sitten nähnyt kirjoista tehdyt elokuvat, mutta vasta viime talvena tulin lukeneeksi ensimmäisen osan. Minusta elokuvat ovat ollet ihan viihdyttäviä, joten ajttelin, että kirjatkin ovat ihan viihdyttävää "aivot narikkaan"-lukemista. Lisäksi oli jostain lukenut, kuinka Bridget Jones-kirjat ovat nykyaikaan sijoitettua Jane Austenia. No, löytyyhän näistäkin kirjoista Mr. Darcy.

Kirja oli ihan viihdyttävä, vaikka täytyy sanoa, ettei kyseinen opus ylettänyt missään nimessä ensimmäisen osan tasolle (kuinka ollakaan). Kirja jotenkin toisti liikaa ensimmäisen osan tapahtumia. Bridget oli edelleen epävarma itsestään. Toki kaveriporukan keittiöpsykologia oli toisinaan sangen huvittavaa. Mutta kyllä välillä Bridgetin toilailut ja naiivius ärsyttivätkin. Miten joku voi olettaa saavansa kiitosta työstä, jota ei ole koskaan tehnyt valmiiksi?

Kirjan päiväkirjamuoto on toimiva ja soveltuu hyvin tarinan kuljettamiseen. Kirja on mielestäni keskivertoa luettavaa, joka soveltuu hyvin rentoon lomalukemiseen hetkenä, jolloin ei kaipaa mitään kovin raskasta ja pohdintaa vaativaa. Siis melko taattua, viihdyttävää Chick lit:ia.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Helen Fielding
Nimi: Bridget Jones - Elämä jatkuu
Alkuperäinen nimi: Bridget Jones: The Edge of Reason
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1999
Kustantaja: Otava (2000)
Sivuja: 462
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5