Näytetään tekstit, joissa on tunniste viisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viisi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva Bazarin sivuilta
Kurkkupenkistä löytyy ruumis. Jotenkin tapaukseen littyy myös ällömakea vaniljapiiras, postimerkit ja kuollut jänkäkurppa. Nuorella Flavia de Luce on päättänyt ratkaista tapauksen... ja mielellään ennen poliisia.

Eletään 1950-lukua. Flavia de Luce on 11-vuotias, hieman pikkuvanha kartanontytär, joka asuu Englannin maaseudulla yhdessä yksinhuoltajaisänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavian suhtautuu hyvin intohimoisesti kemiaan ja hyödyntääkin taitojaan sisartensa päänmenoksi.

Nyt kyllä kolahti! Kirja koukutti hyvin nopeasti ja hyvin salakavalasti. En ollut lukenut pitkällekään, kun huomasinkin äkkiä olevani totaalisesti koukussa. Tarina eteni jouhevasti ja Bradley käyttää hyvin eloisaa kieltä. Tässä kohtaa täytyy myös antaa kunniaa kirjan suomentajalle Maija Paavilaiselle. Uppouduin täysillä tarinaan ilman, että olisin miettinyt hetkeäkään, että "onpa tuokin kohta vähän kökkö.."

Kirjan sanotaan muistuttavan tyyliltään Agatha Christien dekkareita, ja mikäli tämä pitää paikkaansa, täytyy minun ehdottomaasti tutustua myös tuon "dekkarikuningattaren" teoksiin..

Toiseksi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kirja sai minutkin innostumaan kemiasta.. :) Flavian intohimo kemiaan ja erityisesti eri myrkkyihin sai pienen luonnontieteilijän minussa heräämään. Ehkä kemia ei olekaan niin tylsää ja kuivaa, kuin olen ajatellut. Ehkä siinäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee, mitä paremmaksi tulee, sitä kiehtovammaksi asia muuttuu... Mitä mieltä te muut olette?? Mikä on teidän suhteenne kemiaan?

Itse en voi sanoa inhoavani kemiaa, mutta ne kaikki kaavat ovat aina tuntuneet sangen haastavilta...

Odotan innolla, että pääsen käsiksi sarjan seuraavaan osaan! Bongasin kyseisen opuksen perjantaina kirjastosta, joten en varmaankaan malta kovin pitkään pitää näppejäni erossa siitä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Alan Bradley
Nimi: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kääntäjä: Maija Paavilainen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2009
Kustantaja: Bazar (2014)
Sivuja: 389
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Enni Mustonen: Nimettömät (äänikirja)

Nimettömät on ensimmäinen osa sarjassa Järjen ja tunteen tarinoita. Se kertoo kahdesta nuoresta naisesta aikuusuuden kynnyksellä. Kirjan kerronta on näiden kahden tytön näkökulmista. Papintytär Anna Sofia Ahlstedt päätyy isänsä kuoleman jälkeen asumaan tätinsä Augusta Ahlstedtin luokse Mariankadulle Helsinkiin. Hän pääsee opiskelemaan suomenkieliseen jatko-opistoon suunnitelmanaan opettajattaren opinnot. Hilma Maria Perämäki taas on torpantyttö, joka päätyy ikävän välikohtauksen seurauksena piiaksi niin ikään Mariankadulle Augusta Ahlstedtin taloon. Nuoret naiset saavat kokea niin ensirakkaudeuden ihanuuden ja pettymyksen sekä tekevät valintoja, joiden seuraukset luovat suunnan heidän tulevaisuudelleen.  

Enni Mustonen, olet saanut uuden fanin! Tai oikeammin Kirsti Manninen, joka on kirjailijanimi Enni Mustosen takana. Viime päivät tämän ja Paimentyttö-teoksen parissa (josta kirjoitan arvion hieman myöhemmin) olen saanut sukeltaa ajassa taaksepäin Suomen historian mielenkiintoisiin vaiheisiin! Olen joskus aiemminkin kuunnellut tämän teoksen äänikirjana, mutta silloin en jotenkaan osannut keskittyä äänikirjamuotoon, ja tarina jäi etäiseksi. Nyt kuitenkin olen ryhtynyt kuuntelemaan äänikirjoja tiskatessa ja kokatessa, mitä voin ehdottomasti suositella muillekin!! En muista, milloin olen viimeksi tiskannut niin mielelläni.. :)

Nyt kuitenkin ajoitus oli ilmeisesti täydellinen, koska upposin tarinaan ihan täysin. Olen suuri historiallisen kirjallisuuden ystävä ja tarina toi sadan vuoden takaisen Suomen hyvin elävästi keittiööni. Tarina ei tarvitse erityisen jännittäviä juonenkäänteitä, vaan jotenkin Mustonen osaa kuvata arkipäivän asioita hyvin soljuvalla ja mielenkiintoisella tavalla. On mahtava päästä seuraamaan Annan opintoja, ja saada tietää millaista oli opiskelu ja ylioppilastutkinto sata vuotta sitten.

Lisäksi tarinan kaksi kertojaa näyttää myös aikakauden elämää toiselta kantilta. Hilman silmin pääsemme tarkastelemaan maailmaa palvelustytön näkökulmasta. Työtä on aamusta iltaan ja usein ollaan talon isäntäväen armoilla, oli sitten kyse käynneistä kotona tai sulhasten tapailusta. Nyt odotankin jo mielenkiinnolla tulevia tiskaushetkiä ja tarinan seuraavaa osaa!


Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita I: Nimettömät (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2004)
Kustantaja: Otava
Kesto: 8h 16 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 5/5


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Ursula Poznanski: Vii5i

Viisi kertoo itävaltalaisesta rikostutkijasta Beatrice Kasparysta, joka saa tutkittavakseen lehmälaitumelta löytyneen naisen kuolemantapauksen. Ruumiin löytöpaikalta löytyvät myös koordinaatit, jotka johtavat geokatkölle, josta löytyykin tavanomaisen kätkön sijaan ruumiinosia sekä vihje seuraavalle kätkölle. Joku selvästi pelaa heidän kanssaan... Tunnelma tiivistyy entisestään, kun ruumiita ja ruumiinosia alkaa tulla lisää...

Kun näin kyseisen kirjan ensimmäistä kertaa kirjakaupan hyllyllä, tiesin heti, että tuon kirjan haluan lukea. Itse en ole perehtynyt geokätköilyyn, mutta idea tuntui toimivalta. Lopulta onnistuin bongaamaan kirjan kirjastosta ja se tarttui saman tien mukaani. Olin aiemmin kuullut kirjasta kehuja, enkä todellakaan joutunut pettymään.

Kirja totisesti tempaisi mukaansa, ja erityisesti loppupuolisko kirjasta tuli luettua yhdeltä istumalta. Jännitystä riitti ja onneksi minua oli varoiteltu, ettei kirjaa kannata lukea juuri ennen nukkumaan menoa! Arvasin lopputuloksen tosin jonkin verran etukäteen, mutta onneksi loppuun jäi myös yllätyksiä, kuten tekojen motiivi.

Toisinaan minua häiritsee, että dekkaireissa jostain syystä päähenkilöllä menee aina huonosti ihmissuhteissaan, eikä Vii5i tee tässä tapauksessa poikkeusta, mutta kuitenkin idea geokätköilyn yhdistämisestä sarjamurhiin toi tarinaan raikkautta. Pidin myös paljon siitä, että geokätköily oli osa tarinaa koko kirjan ajan eikä jäänyt mitättömään sivuosaan, mitä liian usein tuntuu tapahtuvan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka haluavat nautinnollisen lukukokemuksen jännittävän ja hyvin raikkaan dekkarin parissa.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Ursula Poznanski
Nimi: Vii5i
Alkuperäinen nimi: FÜNF
Kääntäjä: Anne Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012 (Rowohlt Verlag)
Kustantaja: Atena (2014)
Sivuja: 426
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5