Enni Mustonen: Mustasukkaiset (äänikirja)

Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden toinen osa jatkaa Anna Sofian ja Hilman tarinaa kolme vuotta siitä, mihin Nimettömät päättyi. Anna Sofia on suorittanut ylioppilastutkinnon ja opiskelee Aleksanterin yliopistossa. Lisäksi hän työskentelee opintojensa ohessa saksan opettajan sijaisena Nya svenska samskolanissa eli Lönkkanissa. Anna asuu edelleen vanhapiikatätinsä Augusta Ahlstedtin luona.

Hilma taas asuu perheineen Augusta Ahlstedtin pihapytingissä. Hän on naimisissa toimittaja Artturi Mäkelän kanssa ja heillä on kolmivuotias Voitto-poika. Hilma työskentelee ompelijana ja käytännöllisesti katsoen elättää perheensä. Hilma joutuu kokemaan myös elämää yksinhuoltajana, kun siirtolaisuus vie suomalaisia kohti uusia mantereita. Hilma saa kuitenkin myös tuulahduksen kotopuolesta, kun hänen sisarensa Miina tulee Ahlstedtien taloon piikomaan.

Eletään Helmikuun manifestin ja sortovallan aikaa ja molemmat naiset omalta osaltaan päätyvät vastustamaan sortotoimia. Mutta ei tämäkään kirja jää ilman rakkautta ja pettymyksiä, tulevaisuuden pelkoa, mutta myös onnea. Tosin sanoen elämää Suomen historian mysrkyissä!

Enni Mustonen jatkaa Suomen historian kertomista näiden kahden naisen kautta eikä toinen osakaan tuota pettymystä. Kirja on vangitseva ja etenkin tavallisen arjen kuvaus on parasta kirjassa. Olisin jopa toivonut, että kirja olisi pidempi. Tapahtumat seuraavat toisiaan melko nopeassa tahdissa välillä vähän liiankin nopeasti. Mustonen osaa kirjoittaa erinomaisesti, joten tarina ei luultavasti kärsisi lainkaan, vaikka sivumäärää kasvattaisi, päinvastoin.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita II: Mustasukkaiset (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2005)
Kustantaja: Otava
Kesto: 6h 51 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5

Dan Brown: Inferno

Kuva WSOY:n sivuilta

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään kahdesta edellisestä vuorokaudesta, mukaan lukien, miten on Firenzeen päätynyt. Kaiken lisäksi aseistautunut joukko ajaa häntä takaa. Tarina on täynnä symboliikkaa, jonka avaimena on Danten Jumalainen näytelmä. Langdon saa apua nuorelta Sienna Brooksilta, ja mysteeri johdattaakin heidät läpi kolmen historiallisen kaupungin. Mutta miten Dante littyy Maailma terveysjärjestöön WHO:hon?

Olen pitänyt aiemmistä Robert Langdon -kirjoista kovasti, joten olen halunnut lukea Infernon heti sen ilmestymisestä lähtien. Harkitsin jo monta kertaa lukevani sen englanniksi, mutta päätin odottaa suomennosta, koska edellisetkin olen lukenut suomeksi ja käännös on ollut hyvä. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä. Ei käännökseen eikä tarinaan.

Brown on onnistunut jälleen kirjoittamaan hyvin mukaansatempaavan tarinan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Langdon tempautuu keskelle tapahtumia, jotka uhkaavat koko maailman kohtaloa (niin kliseistä kuin se onkin). Kirja tuntui myös erittäin ajankohtaiselta, etenkin nyt, kun Ebola riehuu Afrikassa. Ehkä juuri siitä syystä kirjan näkökantoja ja ajatuksia tuli mietittyä enemmänkin. Miten väestönrakenne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa ja mihin se tulee johtamaan. Omalla tavallaan hyvin pelottava ajatus. Ehkä aiheen ajankohtaisuus teki tarinasta kammottavamman kuin sen alunperin saattoi olla tarkoitus.

Kirja muistuttaa aika paljon edellisiä Robert Langdon -tarinoita, mutta lähes seitsemänsataasivuinen opus koukutti edelleen ja tuli luettua sangen nopeasti. Kirja yhdistelee Brownille ominaiseen tapaan sujuvasti nykypäivää ja historiaa, tiedettä ja taidetta, faktaa ja fiktiota. Jos olet pitänyt edellisistä Brownin kirjoista, pidät luultavasti tästäkin.


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Dan Brown
Nimi: Inferno
Alkuperäinen nimi: Inferno
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2013
Kustantaja: WSOY (2013)
Sivuja: 677
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kesän hiljaiselosta. Työt ovat haukanneet valtavan osan ajastani ja energiastani. Kaiken lisäksi, kun viime viikolla jäin pienelle lomalle, sain hyvin sitkeän flunssan, joka ajoi minut sängynpohjalle... Mutta nyt koetan skarpata ja pienentää hieman luetuista kirjoista kasautunutta pinoa. Alkaen än-yy-tee NYT!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoitttaja kertoo 80-vuotiaasta perisuomalaisesta miehestä, jonka mukaan asiat olivat ennen paremmin. Piste. Nykyinen sukupolvi on uusavuttomuuden tärvelemä tai ainakin laiskuuden. Kyllä ennen osattiin. Kunnon ruoka on korvattu kaiken maailman "likhti"-tuotteilla. Kaikki kun tuntuvat pelkäävän ja varoittelevan kolesterooleilla ja verenpaineilla... kyllähän niistä nyt mielensä pahoittaa. Eivätkä ihmiset tunnu uskovan, ettei iltauutisiin tarvita mitään kevennyksia vaan Arvi Lind, vaikka useasti Mielensäpahoittaja onkin kirjoittanut Helsingin sanomien yleisönosastolle.

Kirja pohjautuu 40 kirjeeseen, jotka on alunperin kuultu radiossa Antti Litjan kertomana. Jokainen niistä alkaa sanoilla Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Joitain niistä olin radiossa kuullut, mutta jotenkin olin epäröinyt tarttua tähän kirjaan, vaikka sitä monet olivatkin kehuneet ja suositelleet. Lopulta kuitenkin uskaltauduin, enkä kadu.

Kirja on erittäin viihdyttävä ja hyvin todenmukainen. Kuinka usein olen kuullut ihmisten sanovan (erityisesti kunnallisesta terveydenhuollosta) kuinka ennen olivat asiat paremmin. (Kun oli kunnanlääkäri eikä mitään rahanahneita keikkalääkäreitä ja hoitajatkin lähettelevät vain luukulta toiselle, kun eivät itse jaksa asiaa hoitaa..) Siitä, oliko ennen asiat paremmin, voivat kaikki olla omaa mieltään, jokainen kun katsoo oman aikakautensa näkökulmasta. Tämän vuoksi kirja on jotenkin ajaton ja sopii luettavaksi niin nuorille aikuisille kuin vanhemmallekin väelle. Voin suositella lämpimästi.

Minua toisinaan ärsytti jatkuva valittaminen. Eikö mihinkään voi olla tyytyväinen! Luin kuitenkin kirjan lähes yhteen menoon, joten ehkä ärsytys ei olisi niin voimakasta, jos kirjaa lukisi hieman rauhallisempaan tahtiin. Uskon, että kirja olisi täydellinen silloin, kun itseä ketuttaisi oikein kunnolla. Saisi ehkä hieman perspektiiviä omiin ongelmiin.. :)

Hauskana lisänä huomasin, että kirjasta on juuri tehty elokuva, joka saa ensi-iltansa 5.9.2014 eli ensi viikolla! Pääosassa kuka muukaan kuin Antti Litja. Täytyy ehdottomasti mennä katsomaan!


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Nimi: Mielensäpahoittaja
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
Kustantaja: WSOY 
Sivuja: 130
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Veronica Roth: Outolintu (e-kirja)

Beatrice on 16-vuotias tyttö, joka on elämänsä suurimman valinnan edessä. Hän elää maailmassa, jossa ihmiset on jaettu viiteen vyöhykkeeseen (Vaatimattomat, Uskaliaat, Rehdit, Sopuisat ja Terävät) valintansa mukaan. Valintaa ennen he läpikäyvät testin, joka kertoo, mihin vyöhykkeeseen he soveltuvat parhaiten. Beatricen kohdalla kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan ja hän ei saa selkeää testitulosta. Nyt hänen on kuitenkin valittava jäädäkö perheensä luo Vaatimattomiin vai valitako uusi vyöhyke.

Outolintu-kirja tuli luettavakseni ihan vahingossa. Käytännössä se tapahtui niin, että halusin testata, pystynkö lainaamaan kirjaston e-kirjastosta kirjan ulkomailla. Outolintu sattui sillä hetkellä olemaan vapaana, ja olin kyllä kuullut jotain kirjasta etukäteen. Niinpä napin painalluksella kirja oli koneellani seuraavat kaksi viikkoa.

Kirja koukutti todella nopeasti. Tarina eteni sopivan jouhevasti. Pidin siitä, että valinnan jälkeen tapahtuvaa koulutusta käsiteltiin sangen laaja-alaisesti. Myös romantiikkaa oli sopivassa suhteessa ja täytyy tunnustaa, että ihastuin vähän itsekin Neljään. :) Kirja on myös yllättävän väkivaltainen. Kokelaat pannaan ottelemaan ilman varusteita eikä aseellisilta selkkauksiltakaan voida välttyä.
Jonkin verran ehkä lopun toimintapläjäys latisti tunnelmaa. Se oli ehkä hieman liian ennalta-arvattava minun makuuni. Kuitenkin pidin kirjasta paljon ja päädyinkin ostamaan ja lukemaan jatko-osat englanniksi. (Niistä lisää myöhemmissä postauksissa)

Muista kirjablogeista olen lukenut, että monia häiritsi jonkin verran maailman taustojen ja historian puuttuminen. Itse nielaisen kaiken sen kummempia mukisematta. Minusta maailma vaikutti jokseenkin järkeenkäyvältä. Jonkin verran persoonallisuuspsykologiaa lukeneena yhdistin kirjan viisi vyöhykettä persooonallisuuden Big Five-teorian faktoreihin. Jokainen vyöhyke edusti ainakin osittain jonkin faktorin ääripäätä. Esim. Uskaliaat edustavat ekstroverttejä jne.

Kirjaa on myös paljon verrattu Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan. Toki joitain yhtäläisyyksiä löytyy, mutta Outolinnun tarina on toimiva ja varmasti kantaisi ilman Nälkäpelin nostamaa hypetystä dystopioihin.

Kaikin puolin kuitenkin hyvin nautittava lukukokemus, jota voin suositella lämpimästi.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Veronica Roth
Nimi: Outolintu
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kääntäjä: Outi Järvinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2011 (HarperCollins)
Kustantaja: Otava (2014)
Mistä: Kirjaston e-kirjastosta
Arvio: 4/5

Eppu Nuotio: Kosto (äänikirja)

"Eppu Nuotio. Kosto. Julkaissut kustannusosakeyhtio Otava, 2007. Lukijana kirjailija itse."

Eppu Nuotion ääni on vangitseva, kun hän aloittaa toisen Pii Marinista kertovan kirjan. Olin kuunnellut äänikirjana jo ensimmäisen osan, joten tuntui luontevalta jatkaa sarjan seuraamista äänikirjamuodossa.

Lyhyesti kerrottuna kirja jatkaa Pii Marinin tarinaa noin puoli vuotta siitä, mihin ensimmäinen kirja päättyi. Pii siirtyy takaisin Ylen maakuntatoimitukseen, missä kuvataan paraikaa Isoveli-ohjelmaa, jonka ohjaajaksi hän vastentahtoisesti joutuu. Pii päätyy tahtomattaan keskelle murhatutkimusta, kun yksi talon asukkaista löytyy kuolleena. Epäiltyinä muut talon asukkat ja tuotantotiimi. Samalla Pii kohtaa uudelleen konstaapeli Juha Heinon ja tällä kertaa sangen lämpöisissä tunnelmissa.

Tarina etenee jouhevasti ja yllättävän nopeasti huomasin olevani aivan koukussa. Kuuntelin kirjaa niin bussissa, lenkillä kuin kotona loikoillessani. Mielestäni tämä toinen osa oli ensimmäistä parempi. Tarina oli jotenkin selkeämpi. Mitä mieltä te, jotka olette lukeneet/kuunnelleet kirjat, olette? Nuotio kuvaa erittäin hyvin reality-tv:n maailmaa, joka on kaikkea muuta kuin todellisuutta. Kaikki on valmiiksi käsikirjoitettua ja draama luodaan editoimalla.

Juoneltaan tarina ei ehkä ole mahtavin dekkari ikinä, mutta tarjoaa erittäin viihdyttävän lukukokemuksen, jota voin suositella kaikille. Lukija saa arvuutella murhaajaa sekä murhan motiivia kirjan loppumetreille saakka.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Eppu Nuotio
Kirjan nimi: Kosto (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2007
Kustantaja: Otava
Kesto: 7h 44 min
Lukija: Eppu Nuotio
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5

Jennifer Worth: Call the Midwife

 "Why did I ever star this? I must have been mad! There were dozens of other things I could have been - a model, air hostess, or a ship's stewardess. The ideas run through my head, all glomorous, highly paid jobs. Only an idiot would choose to be a nurse. And now a midwife..."

Näillä sanoilla alkaa Jennifer Worthin omaelämäkerrallisen kirjasarjan ensimmäinen kirja. Lausahdus, joka on yllättävän ajaton. Ajatus, joka käy lähes jokaisen alan ihmisen mielessä; miten minä olen ryhtynyt tällaiseen. Ryhtynyt ammattiin, joka on kaikkea muuta kuin siistiä sisätyötä mukavalla palkalla ja säännöllisin työajoin.

Worth kuvaa aikansa työolosuhteita realistisesti. East End sotien jälkeisessä Lontoossa on ollut köyhää aluetta, jossa ovat kukoistaneet niin taudit kuin ystävällisyys ja yhteisöllisyyskin. Vanhat perinteet ovat eläneet niin ikään tiukassa; avioliiton ulkopuoliset lapset ovat olleet suuri häpeä eikä ehkäisyä tuolloin juuri tunnettu. Voidaan siis sanoa, että kätilöillä on tuolloin ollut kädet täynnä töitä!

Worth työskenteli 1950-luvulla Nonnatus House -nimisessä nunnaluostarissa. Tai pikemminkin luostarin "sivutoimipisteessä". Kaikki Nonnatus Housen nunnat toimivat myös kätilöinä ja heidän lisäkseen yksikössä asuivat ja työskentelivät neljä muuta kätilöä Jennifer Worth mukaan lukien. He huolehtivat alueen äitiyshuollosta; pitivät neuvolavastaanottoa ja tekivät kotikäyntejä. Ja tietysti huolehtivat synnytyksistä. Tuolloin, kun lähes kaikki äidit synnyttivät kotona.

Kirja on mielestäni erinomaisesti kirjoitettu. Teksti on soljuvaa ja lähes romaaninomainen. Välillä lähes unohdin, että luen ei-fiktiivistä kirjaa. Lukiessa pystyi eläytymään eri tunteisiin aina onnistumisen ilosta menettämisen tuskaan. Henkilöt ovat kuvattu hyvin elävästi ja erityisen hienoa oli, että Worth pystyi kuvaamaan itseäänkin lähes objektiivisesti, myös heikkouksiaan.

Itse tutustuin kirjaan katsomalla kirjan pohjalta tehtyä BBC:n tv-sarjaa. Pidin sarjasta kovasti ja mielestäni siinä on onnistuttu saavuttamaan sama tunnelma kuin kirjassa. Ajastaan Nonnatus Housessa Worth kertoo myös kirjan "jatko-osissa" Shadow of the Workhouse ja Farewell to East End.
Ensimmäiset kaksi kirjaa ovat myös saatavilla Eija Tervosen käännöksinä.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Jennifer Worth
Nimi: Call the Midwife (suom. Hakekaa kätilö!)
Sivuja: 340
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2002
Kustantaja: Phoenix (2008)
Mistä?: Oma ostos Stockmannin Hulluilta Päiviltä noin vuosi sitten .
Arvio: 4/5