Sarah Lotz: Kolme

Kolme on kirja kirjan sisällä. Se on tarina Mustasta torstaista 12.01.2012, jolloin neljä lentokonetta putosi muutaman tunnin sisällä toisistaan eri puolilla maailmaa sekä ajasta sen jälkeen. Kolmelta lennolta selvisi yksi lapsi kuin ihmeen kaupalla. Salaliittoteorioita vilisee aina ufoista Ilmestyskirjan Neljään ratsastajaan. Kolme selviytynyttä lasta omaisineen yrittävät vältellä toimittajia ja muita hihhuleita. Samalla herää epäilyksiä, ettei lapsissa ole kaikki kohdallaan.

Olin kuullut kirjasta ja bongattuani sen kirjaston Bestseller-hyllystä tartuin siihen lähes empimättä, mutta melko suurin odotuksin. Kirja houkutteli takakannen perusteellan, mutta emmin lähinnä sen takia, jos kirja olisi liian pelottava. No pelko oli oikeastaan sangen turha. Hieman karmivia ajatuksia se herätti, mutta muuten aika tasaisesta lukukokemuksesta oli kyse.

Ehdottomasti positiivisinta kirjassa oli sen rakenne. Kirja kirjan sisällä oli virkistävä idea ja hyvin toimiva. Kirja eteni Mustasta torstaista eteenpäin niin, että tuleviin tapahtumiin viitattiin vihjailevasti niitä kuitenkaan paljastamatta. Se myös eteni melko jouhevasti. Hieman sekavaan juoneen nähden kirja oli kuitenkin melko koukuttava. Se ei ollut mikään huikea lukukokemus, mutta silti en voinut jättää kirjaa kesken. Lukeminen kesti useita viikkoja, mutta loppuun oli päästävä!

Salaliittoteorioita ja niihin liittyviä juonenkäänteitä oli mielestäni liikaa. Se teki kirjasta jotenkin sekavan. Kirjan loppuratkaisukin jää hieman epäselväksi. En tarkoita, etteikö olisi hyvä, että loppuun jää lukijalle tulkinnanvaraa, mutta tässä sitä jäi ehkä hieman liikaa. Myöskään en oikein ole värjättyjen sivunreunojen fani. Kultareunaiset ymmärrän, mutta mustat ja punaiset ovat minusta aivan turhia. Tämä toki puhtaasti mielipideasia, joka ei vaikuta kirjan sisältöön...

Loppujen lopuksi ihan luettava kirja, jossa hyvä rakenne. Valitettavasti takakansiteksti antaa odottaa enemmän.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Sarah Lotz
Nimi: Kolme
Alkuperäinen nimi: The Three
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: Karisto (2014)
Sivuja: 494
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5