J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta & Hubertusratsastus

Nea on 12-vuotias, hieman ylipainoinen tyttö, joka haaveilee hevosista ja ratsastamisesta. Lopulta Nean suuri haave toteutuu, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle ratsastuksen alkeiskurssin. Nea näkee itsensä jo sielunsa silmin loistoratsastajana. Ja mikä parasta Nean opettaja on kuka muukaan, kuin hänen suuri idolinsa ratsastaja Joni Fager, jokaisen tallitytön päiväuni.

Tallielämä ei kuitenkaan vastaa lainkaan Nean kuvitelmia. Jostain syytä muut tallitytöt suhtautuvat Neaan hyvin vihamielisesti. Onneksi Joni on kuitenkin juuri niin ihana ja reilu, kun Nea on kuvitellut.... minkä seurauksena muut suhtautuvat Neaan vieläkin nuivemmin. Ratsastusta Nea ei opi kuin taikaiskusta, mutta tyttö kuitenkin osoittaa sitkeyttä ja potentiaalia.

Löysin sarjan ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena naapurintytön suosittelemana. Hän lainasi ensimmäisen kirjan ja ensimmäisistä sivuista lähtien oli myyty. Olin pienenä innokas heppatyttö, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Niinpä minusta tuli heppakirjojen suurkuluttaja.

Nyt toisella lukukerralla olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Se miten muut tallitytöt kohtelivat Neaa, oli aivan kauheaa. Etenkin, kun he perustivat käsityksensä hänestä puhtaasti hänen ulkonäkönsä pohjalta. Kuinka julkisesti he nimittelivät Neaa läskiksi rillipääksi. Ehkä eniten kuitenkin järkytti se, kuinka realistinen kuvaus oli. Muistan hyvinkin elävästi omasta koulumaailmastani sen kuinka raadollisia ja ilkeitä ihmiset voivat olla. Ja jostain syystä ulkonäkö on yleensä juuri se kriteeri. Mikä tekee nuorten maailmassa ylipainoisesta B-luokan ihmisen??

Jalo kuvaa suositun tytön Minnan hoikkana ja kauniina, jolla on myös jotain sutinaa niin ihanan Jonin kanssa. Jostain syystä tallitytöt kokevat Nean uhkana, joka vie heiltä niin hevoset kuin Joninkin. Miksi juuri Nea saa tytöt näkemään punaista? Toki onhan kyseessä hieman erikoinen kuvio. Joni on kuitenkin aikuinen ihminen ja Nea 12. Toki teini-ikään kuuluu ihastuminen, mutta kuitenkin tallitytöt ihan tosissaan kuvittelevat, että Nean ja Jonin välillä on jotain. Hämmentävää... Minkä ikäinen Minna sitten on? Käytöksen puolesta veikkaisin 14, mutta "suhde" Joniin sitten antaisi olettaa jotain muuta. Luultavsti pohdin vain liian monimutkaisesti. Ei asialla ollut nuorempana mitään väliä... :)

Kuitenkin kirjasarja on yhä mukaansatempaava ja viihdyttävää luettavaa. Se valaa uskoa, että sitkeys palkitaan. Se antaa sangen todenmukaisen kuvauksen ratsastuksen haasteellisuudesta. Usein kun hevoskirjojen ongelmana tuntuu olevan se, että päähenkilöllä on ensiratsastuksesta lähtien loistokyvyt. Mielenkiinnolla haluan seurata, mihin tarina etenee.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Kamppailu hevosesta (Nea-sarja, osa 1)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1989 (Gummerus)
Kustantaja: Karisto (2012)
Sivuja: 150
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Hubertusratsastus (Nea-sarja, osa 2)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1990
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 144
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Veronica Roth: Outolintu (e-kirja)

Beatrice on 16-vuotias tyttö, joka on elämänsä suurimman valinnan edessä. Hän elää maailmassa, jossa ihmiset on jaettu viiteen vyöhykkeeseen (Vaatimattomat, Uskaliaat, Rehdit, Sopuisat ja Terävät) valintansa mukaan. Valintaa ennen he läpikäyvät testin, joka kertoo, mihin vyöhykkeeseen he soveltuvat parhaiten. Beatricen kohdalla kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan ja hän ei saa selkeää testitulosta. Nyt hänen on kuitenkin valittava jäädäkö perheensä luo Vaatimattomiin vai valitako uusi vyöhyke.

Outolintu-kirja tuli luettavakseni ihan vahingossa. Käytännössä se tapahtui niin, että halusin testata, pystynkö lainaamaan kirjaston e-kirjastosta kirjan ulkomailla. Outolintu sattui sillä hetkellä olemaan vapaana, ja olin kyllä kuullut jotain kirjasta etukäteen. Niinpä napin painalluksella kirja oli koneellani seuraavat kaksi viikkoa.

Kirja koukutti todella nopeasti. Tarina eteni sopivan jouhevasti. Pidin siitä, että valinnan jälkeen tapahtuvaa koulutusta käsiteltiin sangen laaja-alaisesti. Myös romantiikkaa oli sopivassa suhteessa ja täytyy tunnustaa, että ihastuin vähän itsekin Neljään. :) Kirja on myös yllättävän väkivaltainen. Kokelaat pannaan ottelemaan ilman varusteita eikä aseellisilta selkkauksiltakaan voida välttyä.
Jonkin verran ehkä lopun toimintapläjäys latisti tunnelmaa. Se oli ehkä hieman liian ennalta-arvattava minun makuuni. Kuitenkin pidin kirjasta paljon ja päädyinkin ostamaan ja lukemaan jatko-osat englanniksi. (Niistä lisää myöhemmissä postauksissa)

Muista kirjablogeista olen lukenut, että monia häiritsi jonkin verran maailman taustojen ja historian puuttuminen. Itse nielaisen kaiken sen kummempia mukisematta. Minusta maailma vaikutti jokseenkin järkeenkäyvältä. Jonkin verran persoonallisuuspsykologiaa lukeneena yhdistin kirjan viisi vyöhykettä persooonallisuuden Big Five-teorian faktoreihin. Jokainen vyöhyke edusti ainakin osittain jonkin faktorin ääripäätä. Esim. Uskaliaat edustavat ekstroverttejä jne.

Kirjaa on myös paljon verrattu Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan. Toki joitain yhtäläisyyksiä löytyy, mutta Outolinnun tarina on toimiva ja varmasti kantaisi ilman Nälkäpelin nostamaa hypetystä dystopioihin.

Kaikin puolin kuitenkin hyvin nautittava lukukokemus, jota voin suositella lämpimästi.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Veronica Roth
Nimi: Outolintu
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kääntäjä: Outi Järvinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2011 (HarperCollins)
Kustantaja: Otava (2014)
Mistä: Kirjaston e-kirjastosta
Arvio: 4/5