Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva Bazarin sivuilta

Kurkkupenkistä löytyy ruumis. Jotenkin tapaukseen littyy myös ällömakea vaniljapiiras, postimerkit ja kuollut jänkäkurppa. Nuorella Flavia de Luce on päättänyt ratkaista tapauksen... ja mielellään ennen poliisia.

Eletään 1950-lukua. Flavia de Luce on 11-vuotias, hieman pikkuvanha kartanontytär, joka asuu Englannin maaseudulla yhdessä yksinhuoltajaisänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavian suhtautuu hyvin intohimoisesti kemiaan ja hyödyntääkin taitojaan sisartensa päänmenoksi.

Nyt kyllä kolahti! Kirja koukutti hyvin nopeasti ja hyvin salakavalasti. En ollut lukenut pitkällekään, kun huomasinkin äkkiä olevani totaalisesti koukussa. Tarina eteni jouhevasti ja Bradley käyttää hyvin eloisaa kieltä. Tässä kohtaa täytyy myös antaa kunniaa kirjan suomentajalle Maija Paavilaiselle. Uppouduin täysillä tarinaan ilman, että olisin miettinyt hetkeäkään, että "onpa tuokin kohta vähän kökkö.."

Kirjan sanotaan muistuttavan tyyliltään Agatha Christien dekkareita, ja mikäli tämä pitää paikkaansa, täytyy minun ehdottomaasti tutustua myös tuon "dekkarikuningattaren" teoksiin..

Toiseksi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kirja sai minutkin innostumaan kemiasta.. :) Flavian intohimo kemiaan ja erityisesti eri myrkkyihin sai pienen luonnontieteilijän minussa heräämään. Ehkä kemia ei olekaan niin tylsää ja kuivaa, kuin olen ajatellut. Ehkä siinäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee, mitä paremmaksi tulee, sitä kiehtovammaksi asia muuttuu... Mitä mieltä te muut olette?? Mikä on teidän suhteenne kemiaan?

Itse en voi sanoa inhoavani kemiaa, mutta ne kaikki kaavat ovat aina tuntuneet sangen haastavilta...

Odotan innolla, että pääsen käsiksi sarjan seuraavaan osaan! Bongasin kyseisen opuksen perjantaina kirjastosta, joten en varmaankaan malta kovin pitkään pitää näppejäni erossa siitä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Alan Bradley
Nimi: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kääntäjä: Maija Paavilainen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2009
Kustantaja: Bazar (2014)
Sivuja: 389
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

Liza Marklund: Uutispommi

Toimittaja Annika Bengtzon asuu Tukholmassa miehensä Thomasin ja lastensa Kallen ja Ellenin kanssa. Lisäksi hänellä on hyvä työ iltapäivälehti Kvällspressenin rikostoimituksen sangen tuoreena päällikkönä. Näennäisesti Annikalla on kaikki hyvin, mutta onko sittenkään... Annikan alaiset eivät tunnu sulattavan häntä pomonaan, ja hänen mihensä mielestä Annika tekee liikaa töitä, ja joulukin on tulossa...

Tukholman olympiastadionilla räjähtää pommi, mikä saa valtavan uutismyrskyn liikkeelle. Onko tulossa olevat olympialaiset vaarassa vai onko isku suunnitellut jollekulle henkilökohtaisesti. Annika saa jutun tutkittavakseen. Juttu mutkistuu entisestään, kun tapahtumapaikalta löytyy ruumis... Kunka paljon ihmisen todellinen olemus voi erota henkilön julkisuuskuvasta? Ketä tulisi uskoa? Onko jutun tutkiminen ylipäätään turvallista?

Uutispommi on Liza Marklundin esikoisromaani, enkä ihmettele lainkaan, miksi Annika Bengtzon -dekkarit ovat niin suosittuja. Kirjat tempaavat jo alkusivuiltaan mukaansa ja lukija saa todellakin arvuutella tarinan edetessä, kuka on syyllinen. Pidän erityisesti Marklundin tavasta kirjoittaa. Hän kuvaa hyvin elävästi lehden toimituksen arkea. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lomalukemistoksi.

Olin valinnut Uutispommin joulun välipäivien lukemistoksi, enkä joutunut pettymään. Olin edellisenä jouluna lukenut sarjan toisen osan Studio Sexin välipäiväkirjana, joten odotuksetkin olivat korkealla. Sarjahan ei etene täysin kronologisesti, ja ajoittain tuntui oudolta, että kirjassa viitattiin tuleviin osiin. Kirjan loppu oli ehkä hieman lattea, mistä vähän miinusta, mutta kokonaisuus kuitenkin oli oikein viihdyttävä.

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaihin -haasteeseen.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Liza Marklund
Nimi: Uutispommi (Annika Bengtzon -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: Spängaren
Kääntäjä: Outi Knuuttila
Julkaistu ensimmäisen kerran:1998
Kustantaja: Otava (2010)
Sivuja: 382
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3,5/5

Ursula Poznanski: Vii5i

Viisi kertoo itävaltalaisesta rikostutkijasta Beatrice Kasparysta, joka saa tutkittavakseen lehmälaitumelta löytyneen naisen kuolemantapauksen. Ruumiin löytöpaikalta löytyvät myös koordinaatit, jotka johtavat geokatkölle, josta löytyykin tavanomaisen kätkön sijaan ruumiinosia sekä vihje seuraavalle kätkölle. Joku selvästi pelaa heidän kanssaan... Tunnelma tiivistyy entisestään, kun ruumiita ja ruumiinosia alkaa tulla lisää...

Kun näin kyseisen kirjan ensimmäistä kertaa kirjakaupan hyllyllä, tiesin heti, että tuon kirjan haluan lukea. Itse en ole perehtynyt geokätköilyyn, mutta idea tuntui toimivalta. Lopulta onnistuin bongaamaan kirjan kirjastosta ja se tarttui saman tien mukaani. Olin aiemmin kuullut kirjasta kehuja, enkä todellakaan joutunut pettymään.

Kirja totisesti tempaisi mukaansa, ja erityisesti loppupuolisko kirjasta tuli luettua yhdeltä istumalta. Jännitystä riitti ja onneksi minua oli varoiteltu, ettei kirjaa kannata lukea juuri ennen nukkumaan menoa! Arvasin lopputuloksen tosin jonkin verran etukäteen, mutta onneksi loppuun jäi myös yllätyksiä, kuten tekojen motiivi.

Toisinaan minua häiritsee, että dekkaireissa jostain syystä päähenkilöllä menee aina huonosti ihmissuhteissaan, eikä Vii5i tee tässä tapauksessa poikkeusta, mutta kuitenkin idea geokätköilyn yhdistämisestä sarjamurhiin toi tarinaan raikkautta. Pidin myös paljon siitä, että geokätköily oli osa tarinaa koko kirjan ajan eikä jäänyt mitättömään sivuosaan, mitä liian usein tuntuu tapahtuvan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka haluavat nautinnollisen lukukokemuksen jännittävän ja hyvin raikkaan dekkarin parissa.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Ursula Poznanski
Nimi: Vii5i
Alkuperäinen nimi: FÜNF
Kääntäjä: Anne Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012 (Rowohlt Verlag)
Kustantaja: Atena (2014)
Sivuja: 426
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

Eppu Nuotio: Kosto (äänikirja)

"Eppu Nuotio. Kosto. Julkaissut kustannusosakeyhtio Otava, 2007. Lukijana kirjailija itse."

Eppu Nuotion ääni on vangitseva, kun hän aloittaa toisen Pii Marinista kertovan kirjan. Olin kuunnellut äänikirjana jo ensimmäisen osan, joten tuntui luontevalta jatkaa sarjan seuraamista äänikirjamuodossa.

Lyhyesti kerrottuna kirja jatkaa Pii Marinin tarinaa noin puoli vuotta siitä, mihin ensimmäinen kirja päättyi. Pii siirtyy takaisin Ylen maakuntatoimitukseen, missä kuvataan paraikaa Isoveli-ohjelmaa, jonka ohjaajaksi hän vastentahtoisesti joutuu. Pii päätyy tahtomattaan keskelle murhatutkimusta, kun yksi talon asukkaista löytyy kuolleena. Epäiltyinä muut talon asukkat ja tuotantotiimi. Samalla Pii kohtaa uudelleen konstaapeli Juha Heinon ja tällä kertaa sangen lämpöisissä tunnelmissa.

Tarina etenee jouhevasti ja yllättävän nopeasti huomasin olevani aivan koukussa. Kuuntelin kirjaa niin bussissa, lenkillä kuin kotona loikoillessani. Mielestäni tämä toinen osa oli ensimmäistä parempi. Tarina oli jotenkin selkeämpi. Mitä mieltä te, jotka olette lukeneet/kuunnelleet kirjat, olette? Nuotio kuvaa erittäin hyvin reality-tv:n maailmaa, joka on kaikkea muuta kuin todellisuutta. Kaikki on valmiiksi käsikirjoitettua ja draama luodaan editoimalla.

Juoneltaan tarina ei ehkä ole mahtavin dekkari ikinä, mutta tarjoaa erittäin viihdyttävän lukukokemuksen, jota voin suositella kaikille. Lukija saa arvuutella murhaajaa sekä murhan motiivia kirjan loppumetreille saakka.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Eppu Nuotio
Kirjan nimi: Kosto (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2007
Kustantaja: Otava
Kesto: 7h 44 min
Lukija: Eppu Nuotio
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5