Lukumaraton V (päivittyvä)

Vihdoin ja viimein uskaltaudun minäkin osallistumaan viralliseen lukumaratoniin! Kyseessä on siis Blogistanian viides kesälukumaraton, jonka säännöt voit käydä lukemassa täältä. Nyt kun kerrankin kesätöistä sattui vapaapäivä ja päiviä kestänyt migreenikin helpotti, en keksi enää yhtään tekosyytä olla osallistumatta! Ja ehkä maratoonaaminen tekee hyvää hienoiselle luku- ja bloggausjumille. :)

Lukumaratonini starttaa jo tänä iltana klo 22 (virallinen päivä siis huomenna perjantaina) ja pyrin päivittelemään kuulumisia maratonin edetessä.
Nyt pitäisi vielä päättää, mitä sitä lukisi. Pitäisikö valita monta lyhyttä vai yksi tiiliskivi?? Miten te aiemmin maratoonanneet olette lukemistonne valinneet?

Tsemppiä kaikille muillekin ja antoisaa maratonpäivää!

Klo 22:00: Maraton alkaa...

Klo 22:00-23:00: Luettuja sivuja 48.
Pannarit oli paistettu ja teekupponen höyrysi, kun tunti sitten aloitin luku-urakkani. Ensimmäiseksi maratonkirjaksi valikoitui Alan Bradleyn: Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kyseessä on Flavia de Luce -sarjan toinen osa, ja kuten olette saattaneet maaliskuun postauksesta lukea, tykästyin kovin sarjan ensimmäiseen osaan, joten odotukset ovat korkealla. Ainakin ensimmäiset luvut lupailevat hyvää...
Saa nähdä kuinka myöhään illan lukuosuus venyy. Aamulla nähdään. Öitä!! :)

Klo 23:00-08:00: Luettuja sivuja 62.
Huomenta! Pitkään en illalla jaksanut lukea, sillä migreeni muistutteli taas itsestään. Nyt on siis kahdeksan tuntia unta takana ja 14 tuntia maratonia edessä. Toivokaamme parasta, ettei päänsärky pilaa koko maratonia! Nyt lukeminen jatkukoon...

Klo 08:00-12:00: Luettuja sivuja 112.
Ei nyt mene ihan niin kuin Strömsössä. Migreeni sen kun jatkuu, mikä tarkoittaa sitä, ettei lukemista pysty harjoittamaan samalla intensiteetillä kuin oli alunperin tarkoitus. Vähän samanlainen fiilis kuin olisi lähtenyt juoksemaan maratonia ja 10 kilometrin jälkeen jalkaan iskee sellainen kramppi, että matka jatkuu hitaasti nilkuttaen (jos jatkuu). Nyt täytyy vain keventää tahtia reilusti ja pyrkiä lepäämään mahdollisimman paljon, jotta olo helpottaisi. Kirjassa ei ainakaan ole mitään vikaa, päinvastoin. Tsemppiä muille maratoonareille! Toivottavasti selviätte vammoitta maaliin.

Klo 12:00-18:00: Luettuja sivuja 266.
Päivä on edennyt melkoisessa horroksessa. Välillä lukien, mutta suurimmaksi osaksi nukkuen. Noh. Hiljaa hyvä tulee. Olisi tietysti mukava saada luettua tuo Bradley maratonin puitteissa loppuun. 123 sivua jäljellä. 

Klo 18:00-22:00: Luettuja sivuja 354.
Ohi on! Ihan en kirjaa loppuun saanut (35 sivua uupuu), mutta ylläityin hieman tuostakin tuloksesta. Ottaen huomioon, että nukuin ja muuten vain kasvoin sammalta suurimman osan vuorokaudesta sain melkein kokonaisen kirjan luettua. Pidän sangen paljon maratonin ideasta, että saa "virallisen" syyn hautautua kirjapinon taakse ja vain nauttia. Tällä kertaa päänsärky vei suuren lohkareen tuosta nautinnosta, mutta aina tulee uusia kertoja. Ensi kertaa odotellessa! :)

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva Bazarin sivuilta

Kurkkupenkistä löytyy ruumis. Jotenkin tapaukseen littyy myös ällömakea vaniljapiiras, postimerkit ja kuollut jänkäkurppa. Nuorella Flavia de Luce on päättänyt ratkaista tapauksen... ja mielellään ennen poliisia.

Eletään 1950-lukua. Flavia de Luce on 11-vuotias, hieman pikkuvanha kartanontytär, joka asuu Englannin maaseudulla yhdessä yksinhuoltajaisänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavian suhtautuu hyvin intohimoisesti kemiaan ja hyödyntääkin taitojaan sisartensa päänmenoksi.

Nyt kyllä kolahti! Kirja koukutti hyvin nopeasti ja hyvin salakavalasti. En ollut lukenut pitkällekään, kun huomasinkin äkkiä olevani totaalisesti koukussa. Tarina eteni jouhevasti ja Bradley käyttää hyvin eloisaa kieltä. Tässä kohtaa täytyy myös antaa kunniaa kirjan suomentajalle Maija Paavilaiselle. Uppouduin täysillä tarinaan ilman, että olisin miettinyt hetkeäkään, että "onpa tuokin kohta vähän kökkö.."

Kirjan sanotaan muistuttavan tyyliltään Agatha Christien dekkareita, ja mikäli tämä pitää paikkaansa, täytyy minun ehdottomaasti tutustua myös tuon "dekkarikuningattaren" teoksiin..

Toiseksi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kirja sai minutkin innostumaan kemiasta.. :) Flavian intohimo kemiaan ja erityisesti eri myrkkyihin sai pienen luonnontieteilijän minussa heräämään. Ehkä kemia ei olekaan niin tylsää ja kuivaa, kuin olen ajatellut. Ehkä siinäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee, mitä paremmaksi tulee, sitä kiehtovammaksi asia muuttuu... Mitä mieltä te muut olette?? Mikä on teidän suhteenne kemiaan?

Itse en voi sanoa inhoavani kemiaa, mutta ne kaikki kaavat ovat aina tuntuneet sangen haastavilta...

Odotan innolla, että pääsen käsiksi sarjan seuraavaan osaan! Bongasin kyseisen opuksen perjantaina kirjastosta, joten en varmaankaan malta kovin pitkään pitää näppejäni erossa siitä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Alan Bradley
Nimi: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kääntäjä: Maija Paavilainen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2009
Kustantaja: Bazar (2014)
Sivuja: 389
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

Liza Marklund: Uutispommi

Toimittaja Annika Bengtzon asuu Tukholmassa miehensä Thomasin ja lastensa Kallen ja Ellenin kanssa. Lisäksi hänellä on hyvä työ iltapäivälehti Kvällspressenin rikostoimituksen sangen tuoreena päällikkönä. Näennäisesti Annikalla on kaikki hyvin, mutta onko sittenkään... Annikan alaiset eivät tunnu sulattavan häntä pomonaan, ja hänen mihensä mielestä Annika tekee liikaa töitä, ja joulukin on tulossa...

Tukholman olympiastadionilla räjähtää pommi, mikä saa valtavan uutismyrskyn liikkeelle. Onko tulossa olevat olympialaiset vaarassa vai onko isku suunnitellut jollekulle henkilökohtaisesti. Annika saa jutun tutkittavakseen. Juttu mutkistuu entisestään, kun tapahtumapaikalta löytyy ruumis... Kunka paljon ihmisen todellinen olemus voi erota henkilön julkisuuskuvasta? Ketä tulisi uskoa? Onko jutun tutkiminen ylipäätään turvallista?

Uutispommi on Liza Marklundin esikoisromaani, enkä ihmettele lainkaan, miksi Annika Bengtzon -dekkarit ovat niin suosittuja. Kirjat tempaavat jo alkusivuiltaan mukaansa ja lukija saa todellakin arvuutella tarinan edetessä, kuka on syyllinen. Pidän erityisesti Marklundin tavasta kirjoittaa. Hän kuvaa hyvin elävästi lehden toimituksen arkea. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lomalukemistoksi.

Olin valinnut Uutispommin joulun välipäivien lukemistoksi, enkä joutunut pettymään. Olin edellisenä jouluna lukenut sarjan toisen osan Studio Sexin välipäiväkirjana, joten odotuksetkin olivat korkealla. Sarjahan ei etene täysin kronologisesti, ja ajoittain tuntui oudolta, että kirjassa viitattiin tuleviin osiin. Kirjan loppu oli ehkä hieman lattea, mistä vähän miinusta, mutta kokonaisuus kuitenkin oli oikein viihdyttävä.

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaihin -haasteeseen.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Liza Marklund
Nimi: Uutispommi (Annika Bengtzon -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: Spängaren
Kääntäjä: Outi Knuuttila
Julkaistu ensimmäisen kerran:1998
Kustantaja: Otava (2010)
Sivuja: 382
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3,5/5

Lukuaikaa ja lukurauhaa

En voi uskoa, että nyt on jo helmikuu! Tammikuu meni yhdessä hujauksessa kaikkien koulukiireiden keskellä. Kaiken häsläyksen keskellä en oikein osaa rauhoittua ja ottaa lukemiselle aikaa. Tuntuu, että aina on kiireellisempää tekemistä.

Kuva Suomen Kirjasäätiön sivuilta

Siispä päätin osallistua Suomen Kirjasäätiön julistamaan Lukurauhaan tulevana sunnuntaina.
Tapahtuman facebook-sivuilla kuvaillaan tulevaa Lukurauhaa näin:

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. 

Sunnuntaiksi 8. helmikuuta Suomen Kirjasäätiö julistaa kaikelle kansalle yleisen ja yhtäläisen LUKURAUHAN. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. Vai pidetäänkö juhlat teemalla OKM – oma kirja mukaan?

LUKURAUHAN LAKI
1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty

Kirjaa en ole  vielä sunnuntaille valinnut, mutta helmikuussa tulen jatkamaan keskeneräisten kirjojen parissa. Lisäksi helmikuun uusintalukuun pääsee ainakin Hovimäki-sarjan toinen osa sekä mahdollisuuksien mukaan marraskuussa uusintalukua vaille jäänyt Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi.

Mistä te nipistätte aikaa lukemiseen kiireen keskellä? Pidättekö omia "lukurauha"-päiviä vai kuuluuko muutama sivu joka ilta osana iltarutiineja??

Uusi vuosi & Uudet haasteet

Uusi vuosi on käynnistynyt ja itse olen ainakin innoissani suunnittelemassa kirjallista vuottani 2015. Olen koostamassa itselleni uutta (kunnollista) TBR-listaa, jonka julkaisen lähipäivinä, jahka saan sen valmiiksi. Uuden TBR-listan kirjat löytyvät kaikki omasta hyllystäni.

Viime vuoden loppupuoliskolle olin valinnut uusintakierrokselle iki-ihanat Harry Potterit, joista viimeisiä osia en lukujumin ja kiireiden takia ehtinyt lukea. Mutta eiköhän asia korjaannu tämän vuoden puolella.

Tämän vuoden uusintalukukirjoiksi olen valinnut Hovimäki-sarjan. Tavoitteena on lukea yksi osa kuukaudessa, jolloin koko kuusiosainen sarja on luettu kesäkuussa.

Lisäksi olen valinnut tämän vuoden haasteeksi Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen. Odotan innolla uusia tuttavuuksia Pohjoismaista, mahtavia tarinoita ja hyisiä dekkareita!

Joululahjaksi sain varmaan yhden kirjafriikin toivelahjan, nimittäin ison kirjahyllyn! Vielä pari viikkoa täytyy odotella toimitusta, mutta voi sitä riemua, kun kirjoja saa järkkäillä uudella tavalla ilman, että hylly pursuaa kirjoista monessa kerroksessa... Lisäksi sain myös hitusen täytettä vielä hetken ylitäyteen kirjahyllyyni, nimittäin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisen osan. Sopivasti Pohjoismaista haastetta ajatellen! :)

Mahtavaa uuden vuoden alkua kaikille! Tuokoon se iloa ja onnea, haasteita ja seikkailuja... :)

Rauhallista joulua!

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Helsinkiinkin saatiin valkea joulu, joten ei paremmasta väliä. Omaan joululukemistooni olen varannut hieman jännitystä, Liza Marklundin Annika Bengtzon dekkareita (todettu viime jouluna erinomaiseksi joululukemistoksi) sekä Hullujen päivien ostos, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin.

Mutta ennen kaikkea haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä

Jospa nyt vihdoin ja viimein riitäisi tämä hiljaiselo! Lukunopeus on ollut TODELLA hidasta ja olen tämän tauon aikana saanut luettua huimat kaksi kirjaa! (yhteensä noin 450 sivua...)
Mutta kiireidenkin keskellä joulu lähestyy, eikä mikään ole ihanampaa, kuin viettää aikaa kirja kädessä sohvannuskassa istuen ja vilttiin kääriytyneenä. Unohtamatta tietenkään kynttilöitä! :)

Nyt siis arviointivuorossa Nora Robertsin Rakkauden kynnyksellä. Majatalo-trilogian toisessa osassa keskitytään , Montgomeryn veljeksistä keskimmäiseen, Oweniin. Trilogian ensimmäisessä osassa Montgomeryt alkoivat kunnostaa vanhaa  Boonsboron majataloa ja nyt majatalo on viimeistelyä vaille valmis.

Owen on hyvin järjestelmällinen, joka huolehtii, että kaikki tapahtuu suunnitellusti ja aikataulussa. Hänen hyvin järjesteltyä elämäänsä sotkee kuitenkin majataloa vastapäätä olevan ravintolan omistaja Avery MacTavish. Owen ja Avery ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka, mutta nyt aikuisena tunteeet ovat lämmenneet entisestään...

Kirja on taattua Nora Robertsia. Romanttista Chick lit:ia, joka saa unohtamaan arjen harmauden hetkeksi. Kirja on valoisa ja viihdyttävä, ja mahtuu tarinaan yksi kummistuskin. Mikään kirjallisuuden suuri merkkiteos kyseessä ei ole, mutta sopivan helppoa luettavaa ainakin silloin, kun lukujumi on pahimmillaan. Hauskan lisän tarinaan toi se, että Boonboron majatalo todella on olemassa ja Nora Roberts itse emännöi siellä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Nora Roberts
Nimi: Rakkauden kynnyksellä (Majatalo-trilogia II)
Alkuperäinen nimi: The Last Boyfriend
Kääntäjä: Heli Naski
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
Kustantaja: Gummerus (2014)
Sivuja: 330
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5