Lukumaraton VI

Sormet jo syyhyävät ja lämmittelevät urheiluliikkeet tehty, joten kaikki on valmista maratonia varten. Päivähän on otollinen siinäkin mielessä, että kaupungissa on valmiiksi maratonin tuntua tänään juostavan Helsinki City Marathonin vuoksi... :)

Päivän varustuksena:
Vaatetus: Rennon letkeä. Ei purista eikä kiristä mistään.
Eväät: Mahdollisimman helppoa mahdollisimman nopeasti. Ja mieluiten sellaista, mitä voi kokata ja  syödä vain toisella kädellä.
Välineet: Parveketuolit tyynyillä pehmustettuina ja illan pimetessä sohvannurkka pehmeänä ja houkuttelevana tyynyjen ja viltin kera.
Kirjat: Päätinkin kuin päätinkin tarttua Jane Austenin kirjoihin ja sukeltaa 1800-luvun deittimarkkinoihin. Kirjat pinottu valmiiksi sivupöydälle odottamaan aloitusta.


Klo 10.00: Maraton alkaa!
 
Klo 10.00-11.00: Luettuja sivuja 21.
Kellon lyödessä 10.00 avasin ensimmäisen kirjan vieressä kuppi englantilaista Lady Grey -teetä (maidolla tietysti). Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Emma ja ensimmäisenä haasteena olikin valita, millä kielellä kyseistä teosta lukisi. Uskokaa tai älkää, hyllystäni löytyy nimittäin KOLME versiota kyseisestä opuksesta: alkuperäiskielellä englanniksi sekä kirjan suomennos että ruotsinnos. Päädyin alkuperäiskieleen, vaikka lukunopeus onkin hieman suomea hitaampaa. Voinhan tietysti aina vaihdella lukukieltä, jos alkaa jossain vaiheessa tökkiä... :)

Nyt aurinko noussut sen verran lähelle lakipistettä, että parvekkeeni kylpee auringossa ja sanalla sanoen siellä on "kohtalaisen lämmin". Siispä päätin, että jatkan luku-urakkaani lähikirjastoni kesäpihalla. Joten palailen päivittävään kuulumisiani iltapäivällä, kun olen kotiutunut takaisin kirjastosta.

Klo 11.00-14.00: Luettuja sivuja 62 ja kuunneltuja minuutteja 66.
Kirjastossa oli mukavan viileää, mutta lopulta nälkä ajoi takaisin kotiin. Emma on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Siirryin suomenkieliseen laitokseen, sillä kirjaston pienessä hälinässä pystyin keskittymään siihen paremmin. Jotenkin kirjan lukeminen tuntuu hieman oudolta, sillä tunnen tarinan sangen hyvin elokuvien ja tv-sarjojen pohjalta, mutta kirjaa en ole koskaan lukeut kokonaan... Vain joitain pieniä pätkiä sieltä täältä. Tosin tv-sarjat eivät anna oikeutta Emmalle niin paljon kuin se ansaitsisi. Olenkin aina pitänyt sitä vähiten Jane Austenin tarinoista. Toivottavasti kirja muuttaa käsitykseni positiivisesti. Vielä kuitenkin odottelen sitä varsinaista flow-tilaa, johon parhaimmillani lukiessa pääsen...

Myös siirtymät kirjastoon ja takaisin oli omistettu yhdelle Jane Austenin opukselle. Viisastelevan sydämen äänikirjaa kuunnellessa välimatkat sujuivat rattoisasti eikä lukuaikaa mennyt "hukkaan". Viisasteleva sydän on ehdottomasti yksi lempi-Austenini. :)

Klo 14.00-16.30: Luettuja sivuja 98 ja kuunneltuja minuutteja 66.
Viimeisen kahden tunnin aikana on alkanut tuntua siltä, että pääsen lukemisessa vauhtiin. Emma alkaa tuntua oikein mukavalta kirjalta, vaikka olenkin lukenut siitä vasta kuudesosan. Emma on kyllä varsinainen snobi ja ajoittain Harriet Smithin naiivius ärsyttää, mutta pidän todella paljon Austenin nokkelasta tavasta kirjoittaa.

Kuitenkin nälkä taas yllätti, joten ei muuta kuin ruoka uuniin. Samalla saakin hyvän hetken käydä vilkuilemassa, miten muiden maraton on edennyt.... Hyvältä näyttää! Jotkut ovat päässeet lukemisessa jo todella pitkälle. Minun osaltani ilta luultavasti jatkuu Emman parissa, ellei houkutus tarttua Viisastelevaan sydämeen kasva liian suureksi! :)

Klo 16.30-19.00: Luettuja sivuja 147 ja kuunneltuja minuutteja 66.
En malttanut vaihtaa Emmaa mihinkään toiseen kirjaan ja huomaankin pitäväni kirjasta koko ajan enemmän. On jotenkin sääli, että Highburyn kirkkoherra Elton kuvataan tv-sarjoissa ja elokuvissa niin kovin lipeväksi ja opportunistiseksi pappismieheksi, vaikka kirjassa hän tuntuu olevan nuori, hyväntahtoinen ja paljon viehättävämpi. Hän nyt vain tulkitsee Emman "paritusyritykset" hieman toisin kuin tarkoitus olisi.... Noh. Parempi niin, että kirja on parempi eikä tuota pettymystä. Onhan kyseessä yksi maailmankirjallisuuden klassikoista. Lukunopeus nyt ei ole ollut suuren suuri, mutta tunnelmat ovat sitäkin paremmat. :)

Klo 19.00-22.00: Luettuja sivuja 251 ja kuunneltuja minuutteja 66.
Puoliväli. 12 tuntia takana ja toinen samanmoinen vielä edessä. Tosin jälkimmäisestä puolikkaasta taitaa yöunet haukata aika suuren osan. Onnea kaikille, jotka ovat saaneet luku-urakkansa päätökseen ja tsemppiä niille, joilla suoritus vielä jatkuu! 

Emma on taas edennyt hyvän matkaa eteenpäin. Okei, myönnetään, että nyt, kun luin tarinaa eteenpäin, huomasin Herra Eltonin olevan vähän opportunisti.. :) Kirja on varmaan Austenin tuotannosta pisimpiä ellei jopa pisin, ja vähän näyttää siltä, etten ihan kokonaan ehdi opusta maratonin puitteissa lukemaan, mutta väliäkös tuolla. Nyt tarinassa taas alkaa tapahtua, kun kuvioihin ovat astuneet Neiti Jane Fairfax ja Herra Frank Churchill...

Nyt kuitenkin siirryn yöjaksolle, joten palailen taas aamusta jahka heräilen.

Klo 22.00-08.00: Luettuja sivuja 322 ja kuunneltuja minuutteja 66.
Huomenta! Luin illalla vielä vähän aikaa ja lukemistoksi vaihdoin Emmasta Austenin varhaisempaan tuotantoon. Uskollinen ystävänne - Kootut kertomukset sisältää  kolme kirjenovellia sekä yhden lyhyen kirjeromaanin. Illalla ehdin lukea ensimmäisen kirjenovellin Kolme sisarta, satiirin, jossa keskeisenä teemana on suostuako kosintaan ja millä ehdoin. :)

Aamusta jatkoin seuraavan kirjenovellin parissa. Rakkaus ja ystävyys, jonka Austen on arviolta kirjoittanut jo 14-vuotiaana, muistuttaa hieman melodramaattisuudellaan Northanger Abbeya... Saa nähdä, mitä sen loppu tuo tullessaan.

Nyt vielä kaksi tuntia lukuaikaa jäljellä, joten on loppukirin paikka. Nähdään kymmeneltä!

Klo 08.00-10.00: Luettuja sivuja 369 ja kuunneltuja minuutteja 66.
Ohi on! Viime päivityksen jälkeen meinasin unohtua internetin ihmeelliseen maailmaan kunnes havahduin taas lukemaan. Sain luettua Rakkaus ja ystävyys -kirjenovellin loppuun, jonka jälkeen jatkoin lopun ajan Emman parissa.

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen. Jos nuo kuunnellut minuutit muuttaa sivuiksi, tulisi kokonaissaldoksi noin 400 sivua, ehkä hiukan yli. Kokonaisuutena maraton oli oikein mukava kokemus taas kerran. Oli hauskaa uppoutua yhteen teemaan. Muista blogeista nappasin vinkin ottaa maratonkirjoista kuvat etukäteen ja voin todellakin suositella. Hepotti todella paljon päivitysten tekoa ja säästi aikaa. Toki kuvankäsittelyyn meni oma aikansa, joten ehkä ensi kerralla kuvat voisi käsitellä niin ikään etukäteen. Pääasiassa luin tällä maratonilla yhtä pitkää opusta, jota höystin hieman muilla kirjoilla. Ensi kerralla voisi kokeilla oikeasti lyhyitä maratonkirjoja esim. alle 250 sivuisia.... Tulisi ainakin joku kirja luettua loppuun... :)

Kiitokset kannustuksista ja mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille!

Lukumaratonin ennakkotunnelmia

Se on täällä taas! Nimittäin blogistanian lukumaraton. Maratonin emäntänä toimii Oksan hyllyltä -blogi, mistä voit käydä lukemassa maratonin säännöt tarkemmin. Lyhykäisyydessään edessä on 24 tuntia lukuaikaa.

Tällä kertaa maraton sijoittui sopivasti viikonloppuun, joten mitään välttämättömiä menoja ei onneksi ole, kun kesätyötkin on onnellisesti takana ja koulukirjat päätin siirtää hetkeksi syrjään. Lisäksi ilmoitin kaikille kavereille olevani "varattu", jottei kukaan pahaa-aavistamaton erehdy kutsumaan kahville tai eksy yllätysvisiitille.. :)

Viime maratonissa kroppa ei niin sanotusti kestänyt, mutta nyt ollaan uusin voimin ja innolla mukana. Ajattelin aloittaa urakkani huomenna aamupäivästä. Varmaan jossain klo 10-11 aikoihin. Vielä siis ilta aikaa pohtia, mitä luettavien pinoon laittaa... Olen hieman kahden vaiheilla. Pari viikkoa sitten olin varma, että pitäisin Jane Austen -maratonin, mutta nyt viime päivinä ajatus tiiliskivimaratonista on myös alkanut houkuttaa. Esimerkiksi Potterin viimeinen osa olisi sopivasti uusintakierrokselta vielä lukematta... Myös Raija Orasen Aurora-kirja sekä Donna Tarttin Tikli kutsuvat seireenien lailla kirjakaappini lasiovien takana.

Siinäpä vasta pulma....

Lukumaraton V (päivittyvä)

Vihdoin ja viimein uskaltaudun minäkin osallistumaan viralliseen lukumaratoniin! Kyseessä on siis Blogistanian viides kesälukumaraton, jonka säännöt voit käydä lukemassa täältä. Nyt kun kerrankin kesätöistä sattui vapaapäivä ja päiviä kestänyt migreenikin helpotti, en keksi enää yhtään tekosyytä olla osallistumatta! Ja ehkä maratoonaaminen tekee hyvää hienoiselle luku- ja bloggausjumille. :)

Lukumaratonini starttaa jo tänä iltana klo 22 (virallinen päivä siis huomenna perjantaina) ja pyrin päivittelemään kuulumisia maratonin edetessä.
Nyt pitäisi vielä päättää, mitä sitä lukisi. Pitäisikö valita monta lyhyttä vai yksi tiiliskivi?? Miten te aiemmin maratoonanneet olette lukemistonne valinneet?

Tsemppiä kaikille muillekin ja antoisaa maratonpäivää!

Klo 22:00: Maraton alkaa...

Klo 22:00-23:00: Luettuja sivuja 48.
Pannarit oli paistettu ja teekupponen höyrysi, kun tunti sitten aloitin luku-urakkani. Ensimmäiseksi maratonkirjaksi valikoitui Alan Bradleyn: Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kyseessä on Flavia de Luce -sarjan toinen osa, ja kuten olette saattaneet maaliskuun postauksesta lukea, tykästyin kovin sarjan ensimmäiseen osaan, joten odotukset ovat korkealla. Ainakin ensimmäiset luvut lupailevat hyvää...
Saa nähdä kuinka myöhään illan lukuosuus venyy. Aamulla nähdään. Öitä!! :)

Klo 23:00-08:00: Luettuja sivuja 62.
Huomenta! Pitkään en illalla jaksanut lukea, sillä migreeni muistutteli taas itsestään. Nyt on siis kahdeksan tuntia unta takana ja 14 tuntia maratonia edessä. Toivokaamme parasta, ettei päänsärky pilaa koko maratonia! Nyt lukeminen jatkukoon...

Klo 08:00-12:00: Luettuja sivuja 112.
Ei nyt mene ihan niin kuin Strömsössä. Migreeni sen kun jatkuu, mikä tarkoittaa sitä, ettei lukemista pysty harjoittamaan samalla intensiteetillä kuin oli alunperin tarkoitus. Vähän samanlainen fiilis kuin olisi lähtenyt juoksemaan maratonia ja 10 kilometrin jälkeen jalkaan iskee sellainen kramppi, että matka jatkuu hitaasti nilkuttaen (jos jatkuu). Nyt täytyy vain keventää tahtia reilusti ja pyrkiä lepäämään mahdollisimman paljon, jotta olo helpottaisi. Kirjassa ei ainakaan ole mitään vikaa, päinvastoin. Tsemppiä muille maratoonareille! Toivottavasti selviätte vammoitta maaliin.

Klo 12:00-18:00: Luettuja sivuja 266.
Päivä on edennyt melkoisessa horroksessa. Välillä lukien, mutta suurimmaksi osaksi nukkuen. Noh. Hiljaa hyvä tulee. Olisi tietysti mukava saada luettua tuo Bradley maratonin puitteissa loppuun. 123 sivua jäljellä. 

Klo 18:00-22:00: Luettuja sivuja 354.
Ohi on! Ihan en kirjaa loppuun saanut (35 sivua uupuu), mutta ylläityin hieman tuostakin tuloksesta. Ottaen huomioon, että nukuin ja muuten vain kasvoin sammalta suurimman osan vuorokaudesta sain melkein kokonaisen kirjan luettua. Pidän sangen paljon maratonin ideasta, että saa "virallisen" syyn hautautua kirjapinon taakse ja vain nauttia. Tällä kertaa päänsärky vei suuren lohkareen tuosta nautinnosta, mutta aina tulee uusia kertoja. Ensi kertaa odotellessa! :)

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva Bazarin sivuilta

Kurkkupenkistä löytyy ruumis. Jotenkin tapaukseen littyy myös ällömakea vaniljapiiras, postimerkit ja kuollut jänkäkurppa. Nuorella Flavia de Luce on päättänyt ratkaista tapauksen... ja mielellään ennen poliisia.

Eletään 1950-lukua. Flavia de Luce on 11-vuotias, hieman pikkuvanha kartanontytär, joka asuu Englannin maaseudulla yhdessä yksinhuoltajaisänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Flavian suhtautuu hyvin intohimoisesti kemiaan ja hyödyntääkin taitojaan sisartensa päänmenoksi.

Nyt kyllä kolahti! Kirja koukutti hyvin nopeasti ja hyvin salakavalasti. En ollut lukenut pitkällekään, kun huomasinkin äkkiä olevani totaalisesti koukussa. Tarina eteni jouhevasti ja Bradley käyttää hyvin eloisaa kieltä. Tässä kohtaa täytyy myös antaa kunniaa kirjan suomentajalle Maija Paavilaiselle. Uppouduin täysillä tarinaan ilman, että olisin miettinyt hetkeäkään, että "onpa tuokin kohta vähän kökkö.."

Kirjan sanotaan muistuttavan tyyliltään Agatha Christien dekkareita, ja mikäli tämä pitää paikkaansa, täytyy minun ehdottomaasti tutustua myös tuon "dekkarikuningattaren" teoksiin..

Toiseksi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kirja sai minutkin innostumaan kemiasta.. :) Flavian intohimo kemiaan ja erityisesti eri myrkkyihin sai pienen luonnontieteilijän minussa heräämään. Ehkä kemia ei olekaan niin tylsää ja kuivaa, kuin olen ajatellut. Ehkä siinäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee, mitä paremmaksi tulee, sitä kiehtovammaksi asia muuttuu... Mitä mieltä te muut olette?? Mikä on teidän suhteenne kemiaan?

Itse en voi sanoa inhoavani kemiaa, mutta ne kaikki kaavat ovat aina tuntuneet sangen haastavilta...

Odotan innolla, että pääsen käsiksi sarjan seuraavaan osaan! Bongasin kyseisen opuksen perjantaina kirjastosta, joten en varmaankaan malta kovin pitkään pitää näppejäni erossa siitä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Alan Bradley
Nimi: Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Kääntäjä: Maija Paavilainen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2009
Kustantaja: Bazar (2014)
Sivuja: 389
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5

Liza Marklund: Uutispommi

Toimittaja Annika Bengtzon asuu Tukholmassa miehensä Thomasin ja lastensa Kallen ja Ellenin kanssa. Lisäksi hänellä on hyvä työ iltapäivälehti Kvällspressenin rikostoimituksen sangen tuoreena päällikkönä. Näennäisesti Annikalla on kaikki hyvin, mutta onko sittenkään... Annikan alaiset eivät tunnu sulattavan häntä pomonaan, ja hänen mihensä mielestä Annika tekee liikaa töitä, ja joulukin on tulossa...

Tukholman olympiastadionilla räjähtää pommi, mikä saa valtavan uutismyrskyn liikkeelle. Onko tulossa olevat olympialaiset vaarassa vai onko isku suunnitellut jollekulle henkilökohtaisesti. Annika saa jutun tutkittavakseen. Juttu mutkistuu entisestään, kun tapahtumapaikalta löytyy ruumis... Kunka paljon ihmisen todellinen olemus voi erota henkilön julkisuuskuvasta? Ketä tulisi uskoa? Onko jutun tutkiminen ylipäätään turvallista?

Uutispommi on Liza Marklundin esikoisromaani, enkä ihmettele lainkaan, miksi Annika Bengtzon -dekkarit ovat niin suosittuja. Kirjat tempaavat jo alkusivuiltaan mukaansa ja lukija saa todellakin arvuutella tarinan edetessä, kuka on syyllinen. Pidän erityisesti Marklundin tavasta kirjoittaa. Hän kuvaa hyvin elävästi lehden toimituksen arkea. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lomalukemistoksi.

Olin valinnut Uutispommin joulun välipäivien lukemistoksi, enkä joutunut pettymään. Olin edellisenä jouluna lukenut sarjan toisen osan Studio Sexin välipäiväkirjana, joten odotuksetkin olivat korkealla. Sarjahan ei etene täysin kronologisesti, ja ajoittain tuntui oudolta, että kirjassa viitattiin tuleviin osiin. Kirjan loppu oli ehkä hieman lattea, mistä vähän miinusta, mutta kokonaisuus kuitenkin oli oikein viihdyttävä.

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaihin -haasteeseen.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Liza Marklund
Nimi: Uutispommi (Annika Bengtzon -sarja 1.)
Alkuperäinen nimi: Spängaren
Kääntäjä: Outi Knuuttila
Julkaistu ensimmäisen kerran:1998
Kustantaja: Otava (2010)
Sivuja: 382
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3,5/5

Lukuaikaa ja lukurauhaa

En voi uskoa, että nyt on jo helmikuu! Tammikuu meni yhdessä hujauksessa kaikkien koulukiireiden keskellä. Kaiken häsläyksen keskellä en oikein osaa rauhoittua ja ottaa lukemiselle aikaa. Tuntuu, että aina on kiireellisempää tekemistä.

Kuva Suomen Kirjasäätiön sivuilta

Siispä päätin osallistua Suomen Kirjasäätiön julistamaan Lukurauhaan tulevana sunnuntaina.
Tapahtuman facebook-sivuilla kuvaillaan tulevaa Lukurauhaa näin:

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. 

Sunnuntaiksi 8. helmikuuta Suomen Kirjasäätiö julistaa kaikelle kansalle yleisen ja yhtäläisen LUKURAUHAN. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. Vai pidetäänkö juhlat teemalla OKM – oma kirja mukaan?

LUKURAUHAN LAKI
1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty

Kirjaa en ole  vielä sunnuntaille valinnut, mutta helmikuussa tulen jatkamaan keskeneräisten kirjojen parissa. Lisäksi helmikuun uusintalukuun pääsee ainakin Hovimäki-sarjan toinen osa sekä mahdollisuuksien mukaan marraskuussa uusintalukua vaille jäänyt Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi.

Mistä te nipistätte aikaa lukemiseen kiireen keskellä? Pidättekö omia "lukurauha"-päiviä vai kuuluuko muutama sivu joka ilta osana iltarutiineja??

Uusi vuosi & Uudet haasteet

Uusi vuosi on käynnistynyt ja itse olen ainakin innoissani suunnittelemassa kirjallista vuottani 2015. Olen koostamassa itselleni uutta (kunnollista) TBR-listaa, jonka julkaisen lähipäivinä, jahka saan sen valmiiksi. Uuden TBR-listan kirjat löytyvät kaikki omasta hyllystäni.

Viime vuoden loppupuoliskolle olin valinnut uusintakierrokselle iki-ihanat Harry Potterit, joista viimeisiä osia en lukujumin ja kiireiden takia ehtinyt lukea. Mutta eiköhän asia korjaannu tämän vuoden puolella.

Tämän vuoden uusintalukukirjoiksi olen valinnut Hovimäki-sarjan. Tavoitteena on lukea yksi osa kuukaudessa, jolloin koko kuusiosainen sarja on luettu kesäkuussa.

Lisäksi olen valinnut tämän vuoden haasteeksi Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen. Odotan innolla uusia tuttavuuksia Pohjoismaista, mahtavia tarinoita ja hyisiä dekkareita!

Joululahjaksi sain varmaan yhden kirjafriikin toivelahjan, nimittäin ison kirjahyllyn! Vielä pari viikkoa täytyy odotella toimitusta, mutta voi sitä riemua, kun kirjoja saa järkkäillä uudella tavalla ilman, että hylly pursuaa kirjoista monessa kerroksessa... Lisäksi sain myös hitusen täytettä vielä hetken ylitäyteen kirjahyllyyni, nimittäin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisen osan. Sopivasti Pohjoismaista haastetta ajatellen! :)

Mahtavaa uuden vuoden alkua kaikille! Tuokoon se iloa ja onnea, haasteita ja seikkailuja... :)

Rauhallista joulua!

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Helsinkiinkin saatiin valkea joulu, joten ei paremmasta väliä. Omaan joululukemistooni olen varannut hieman jännitystä, Liza Marklundin Annika Bengtzon dekkareita (todettu viime jouluna erinomaiseksi joululukemistoksi) sekä Hullujen päivien ostos, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin.

Mutta ennen kaikkea haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä

Jospa nyt vihdoin ja viimein riitäisi tämä hiljaiselo! Lukunopeus on ollut TODELLA hidasta ja olen tämän tauon aikana saanut luettua huimat kaksi kirjaa! (yhteensä noin 450 sivua...)
Mutta kiireidenkin keskellä joulu lähestyy, eikä mikään ole ihanampaa, kuin viettää aikaa kirja kädessä sohvannuskassa istuen ja vilttiin kääriytyneenä. Unohtamatta tietenkään kynttilöitä! :)

Nyt siis arviointivuorossa Nora Robertsin Rakkauden kynnyksellä. Majatalo-trilogian toisessa osassa keskitytään , Montgomeryn veljeksistä keskimmäiseen, Oweniin. Trilogian ensimmäisessä osassa Montgomeryt alkoivat kunnostaa vanhaa  Boonsboron majataloa ja nyt majatalo on viimeistelyä vaille valmis.

Owen on hyvin järjestelmällinen, joka huolehtii, että kaikki tapahtuu suunnitellusti ja aikataulussa. Hänen hyvin järjesteltyä elämäänsä sotkee kuitenkin majataloa vastapäätä olevan ravintolan omistaja Avery MacTavish. Owen ja Avery ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka, mutta nyt aikuisena tunteeet ovat lämmenneet entisestään...

Kirja on taattua Nora Robertsia. Romanttista Chick lit:ia, joka saa unohtamaan arjen harmauden hetkeksi. Kirja on valoisa ja viihdyttävä, ja mahtuu tarinaan yksi kummistuskin. Mikään kirjallisuuden suuri merkkiteos kyseessä ei ole, mutta sopivan helppoa luettavaa ainakin silloin, kun lukujumi on pahimmillaan. Hauskan lisän tarinaan toi se, että Boonboron majatalo todella on olemassa ja Nora Roberts itse emännöi siellä.. :)

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Nora Roberts
Nimi: Rakkauden kynnyksellä (Majatalo-trilogia II)
Alkuperäinen nimi: The Last Boyfriend
Kääntäjä: Heli Naski
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
Kustantaja: Gummerus (2014)
Sivuja: 330
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Totaaliblokki

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen!

Minulla on jostain käsittämättömästä syystä iskenyt lukemisen suhteen totaaliblokki (ja nyt en tarkoita kolmannen asteen AV-katkosta). En ole viimeisen parin viikon aikana saanut luettua varmaan kuin vaivaiset kymmenen sivua! Syy ei ole ainakaan kirjallisuudessa, koska keskeneräisenä muun muassa suosikki-Potterini. Tämän takia myös blogin osaltakin on eletty hiljasieloa. Toivottavasti kyseessä ei ole pitkä vaiva, sillä yleensä lukeminen on ollut minulle yksi merkittävä tapa purkaa stressiä... Täytyy toivoa, että huomenna alkavat kirjmessut saavat asian korjaantumaan.

Onko teille muille käynyt joskus näin ja miten olette siitä selvinneet??

Sarah Lotz: Kolme

Kolme on kirja kirjan sisällä. Se on tarina Mustasta torstaista 12.01.2012, jolloin neljä lentokonetta putosi muutaman tunnin sisällä toisistaan eri puolilla maailmaa sekä ajasta sen jälkeen. Kolmelta lennolta selvisi yksi lapsi kuin ihmeen kaupalla. Salaliittoteorioita vilisee aina ufoista Ilmestyskirjan Neljään ratsastajaan. Kolme selviytynyttä lasta omaisineen yrittävät vältellä toimittajia ja muita hihhuleita. Samalla herää epäilyksiä, ettei lapsissa ole kaikki kohdallaan.

Olin kuullut kirjasta ja bongattuani sen kirjaston Bestseller-hyllystä tartuin siihen lähes empimättä, mutta melko suurin odotuksin. Kirja houkutteli takakannen perusteellan, mutta emmin lähinnä sen takia, jos kirja olisi liian pelottava. No pelko oli oikeastaan sangen turha. Hieman karmivia ajatuksia se herätti, mutta muuten aika tasaisesta lukukokemuksesta oli kyse.

Ehdottomasti positiivisinta kirjassa oli sen rakenne. Kirja kirjan sisällä oli virkistävä idea ja hyvin toimiva. Kirja eteni Mustasta torstaista eteenpäin niin, että tuleviin tapahtumiin viitattiin vihjailevasti niitä kuitenkaan paljastamatta. Se myös eteni melko jouhevasti. Hieman sekavaan juoneen nähden kirja oli kuitenkin melko koukuttava. Se ei ollut mikään huikea lukukokemus, mutta silti en voinut jättää kirjaa kesken. Lukeminen kesti useita viikkoja, mutta loppuun oli päästävä!

Salaliittoteorioita ja niihin liittyviä juonenkäänteitä oli mielestäni liikaa. Se teki kirjasta jotenkin sekavan. Kirjan loppuratkaisukin jää hieman epäselväksi. En tarkoita, etteikö olisi hyvä, että loppuun jää lukijalle tulkinnanvaraa, mutta tässä sitä jäi ehkä hieman liikaa. Myöskään en oikein ole värjättyjen sivunreunojen fani. Kultareunaiset ymmärrän, mutta mustat ja punaiset ovat minusta aivan turhia. Tämä toki puhtaasti mielipideasia, joka ei vaikuta kirjan sisältöön...

Loppujen lopuksi ihan luettava kirja, jossa hyvä rakenne. Valitettavasti takakansiteksti antaa odottaa enemmän.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Sarah Lotz
Nimi: Kolme
Alkuperäinen nimi: The Three
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: Karisto (2014)
Sivuja: 494
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Hullaantunut Hulluista päivistä

Taas alkoi keltaisten muovikassien kansainvaellus! Mistäpä muusta onkaan kyse kuin Stockmannin Hulluista päivistä. Itse suuntasin lähinnä Akateemisen kirjakaupan puolelle eikä tälläkään kertaa tarvinnut jäädä tyhjin käsin.

Mukaan tarttuivat:

• Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme,
• Haruki Murakamin 1Q84,
• Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin,
• Carloz Ruiz Zafónin Marina,
• Nikolai Gogolin Kuolleet sielut,
• Jussi Adler-Olsenin Vanki.

Onko ehdotuksia, mistä aloittaa??
Kävitkö itse Hulluttelemassa vai kartatko tapahtumaa kuin ruttoa??

Enni Mustonen: Mustasukkaiset (äänikirja)

Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden toinen osa jatkaa Anna Sofian ja Hilman tarinaa kolme vuotta siitä, mihin Nimettömät päättyi. Anna Sofia on suorittanut ylioppilastutkinnon ja opiskelee Aleksanterin yliopistossa. Lisäksi hän työskentelee opintojensa ohessa saksan opettajan sijaisena Nya svenska samskolanissa eli Lönkkanissa. Anna asuu edelleen vanhapiikatätinsä Augusta Ahlstedtin luona.

Hilma taas asuu perheineen Augusta Ahlstedtin pihapytingissä. Hän on naimisissa toimittaja Artturi Mäkelän kanssa ja heillä on kolmivuotias Voitto-poika. Hilma työskentelee ompelijana ja käytännöllisesti katsoen elättää perheensä. Hilma joutuu kokemaan myös elämää yksinhuoltajana, kun siirtolaisuus vie suomalaisia kohti uusia mantereita. Hilma saa kuitenkin myös tuulahduksen kotopuolesta, kun hänen sisarensa Miina tulee Ahlstedtien taloon piikomaan.

Eletään Helmikuun manifestin ja sortovallan aikaa ja molemmat naiset omalta osaltaan päätyvät vastustamaan sortotoimia. Mutta ei tämäkään kirja jää ilman rakkautta ja pettymyksiä, tulevaisuuden pelkoa, mutta myös onnea. Tosin sanoen elämää Suomen historian mysrkyissä!

Enni Mustonen jatkaa Suomen historian kertomista näiden kahden naisen kautta eikä toinen osakaan tuota pettymystä. Kirja on vangitseva ja etenkin tavallisen arjen kuvaus on parasta kirjassa. Olisin jopa toivonut, että kirja olisi pidempi. Tapahtumat seuraavat toisiaan melko nopeassa tahdissa välillä vähän liiankin nopeasti. Mustonen osaa kirjoittaa erinomaisesti, joten tarina ei luultavasti kärsisi lainkaan, vaikka sivumäärää kasvattaisi, päinvastoin.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita II: Mustasukkaiset (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2005)
Kustantaja: Otava
Kesto: 6h 51 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 4/5

Keskeneräisten kirjamaraton

Melko rankan viikon päätteeksi päätin ryhtyä ex tempore -kirjamaratoniin. Koulukin alkoi kunnolla vihdoin, mikä toi taas mukanaan kiitettävän määrän kirjoja, joita pitäisi lukea. Ajattelin kuitenkin pyrkiä siihen, että hoidan kouluasiat viikolla ja viikonloppuisin saan sitten hyvällä omallatunnolla syventyä muun kirjallisuuden pariin.

Tänä viikonloppuna päätinkin sukeltaa kirjojen maailmaan oikein urakalla! Valitsin maratonkirjoikseni kaikki keskeneräiset kirjani ja tavoitteena olisikin saada jokunen niistä luettua loppuun. En pyri mahdollisimman suuriin sivumääriin, vaan tarkoitukseni on rentoutua ja nauttia lukemisesta.

Päivitän tekstiä päivän kuluessa, joten tervetuloa mukaan!

Klo 11.30 Maraton alkaa!!

Klo 13.36: Luettuja sivuja 95. 

Aloitin maratonin Sarah Lotzin kirjalla Kolme. Kirja on ollut minulla kesken jo useamman viikon, mutta viimeiseen kahteen viikkoon en jotenkaan ole osannut tarttua siihen. Nyt kuitenkin kirjan eräpäivä lähestyy (taas kerran), joten tavoitteena olisi lukea kirja viikonlopun aikana loppuun. Täytyy myöntää, että tarinassa on sangen karmivia piirteitä. Mistä lie johtuu, että juuri lapset tekevät tarinoista erityisen karmivia? En ole aivan varma, pidänkö kirjasta vai en, mutta omalla tavallaan tarina vie mukanaan eikä kirjaa voi jättää kesken...

Lukuympäristöksi valikoitui parveke. Vilttien alla ja villasukat jalassa on mukavaa lueskella raikkaassa syysilmassa!


Klo 15.49: Luettuja sivuja 198.
 
Siirryin edellisen päivityksen jälkeen lukemaan Enid Blytonin Viisikko aarresaarella -kirjaa. Kirja on osa nuortenkirjat-projektiani. Sain luettua kirjan loppuun, jotten HURRAA!!! Maratonin ensimmäinen keskeneräinen kirja on luettu loppuun! :)
Kirja ei suinkaan yltänyt lähellekään rakkaimmat nuortenkirjat -listalleni, mutta ihan viihdyttävä seikkailukirja oli kyseessä. Tosin päälimmäisenä lähinnä jäi kirjasta mieleen, että lapset syövät kirjassa KOKO AJAN! :)

Tässä tulee itsellekin nälkä.


Klo 17.21: Luettuja sivuja 244.

Viisikon eväiden kuvailu oli sen verran perusteellista, että minunkin oli aika syödä hieman välipalaa. Samalla sain tarttua yhteen ehdottomasti rakkaimpaan kirjaani, nimittäin Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeliin. Kirjaan, joka saa minut itkemään kerran toisensa jälkeen. Jotenkaan en osaa lukea kyseistä kirjaa kovin nopeasti. Ehkä en halua luopua sen vangitsevasta ja ajattomasta tarinasta. Tarinasta henkisistä ristiriidoista, luopumisen tuskasta, mutta ennen kaikkea sisäisestä rauhasta. 

Kohta voisikin siirtyä kokkailemaan iltaruokaa, jahka pääraaka-aine on sulanut... Samalla voisi lepuuttaa hieman silmiä ja siirtyä äänikirjan maailmaan.


Klo 20.12: Luettuja sivuja 299 + 1h 25 min äänikirjaa.

Olivat lihat vielä osittain umpijäässä, joten pujahdin ensin Likusteritielle Harry Potter -sarjan viidennessä osassa. Feeniksin kiltaa olin aiemmin ehtinyt aloittaa vain hiukan, mutta se verran kuitenkin, että kirja pääsi keskeneräiseten joukkoon. Odotan innolla, mitä tämä lukukerta tuo tullessaan, koska kyseessä on ollut yksi suosikki-Pottereistani!

Kokkaillessa tarvitsin kuitenkin niin molempia käsiä kuin silmiäkin, joten siirryin äänikirjaosastolle. Enni Mustosen ihanissa Järjen ja tunteen tarinoissa olen jo edennyt neljänteen osaan, Sidotut, ja vuoteen 1913.  Täytyy myöntää, että aika on kulunut yllättävän nopeasti suhteessa luettuihin sivuihin. Noh, eihän kyse olekaan urheilusuorituksesta vaan rentoutumisesta!

Veikkaan, että loppuilta tulee vietettyä Harry Potterin seurassa. Sen verran katse harhailee kohti tiiliskivimäistä opusta! :) Toivottavasti teillä muillakin on ollut antoisa kirjallisuuspäivä, olet sitten ollut Turun kirjamessuilla tai ihan vain kotosalla.. :)


Klo 8.56: Luettuja sivuja 368 + 1h 25 min äänikirjaa.

Huomenta. Illalla luin vielä jonkin tuos seitsemisenkymmentä sivua Potteria ennen nukkumaan menoa. Tosin Potterin lisäksi harhauduin melkein tunniksi tutkimaan Helsingin kirjamessujen ohjelmaa ja pohtimaan, mitä eri haastatteluja olisi pakko päästä kuuntelemaan... Noh, onhan tässä vielä muuutama viikkoa aikaa pohdiskella.

Mutta palataanpas aiheeseen. Maratonia jäljellä vielä kaksi ja puoli tuntia. Siispä loppukirin paikka! Palaan varmaan vasta iltapäivästä kirjoittelemaan maratonin lopputunnelmia, siihen asti Näkemiin!

Klo 11.30: Maraton ohi!!

Luettuja sivuja 448 ja kuunneltuja minutteja 118 eli lähes kaksi tuntia.

Olin kaikin puolin tyytyväinen ensimmäiseen lukumaratooniini. Loppuun luettuja kirjoja ei alun suunnittelusta huolimatta tullut kuin yksi, mutta tavoitteet rentoutumisesta ja kirjamaailmaan uppoutumisesta toteutuivat täysin!

Aion maratoonata varmasti toistekin. Ensi kerralla voisi kokeilla jotain tiiliskiveä... :)

Kesken jäänneistä ja keskeneräisistä

Kuva Teoksen sivuilta

Onko teille koskaan käynyt niin, että alatte lukea jotakin kirjaa ja huomaatte noin kymmenen sivun jälkeen, ettette ole ymmärtäneet sanaakaan?? Minulle on! Eikä kyseessä ole vieraskielinen vaan täysin supisuomalainen kirja. 

Itselläni tuorein esimerkki on Mari Peuran Ja taivaan tähdet putoavat. Aloitin kirjan lukemista suurella mielenkiinnolla, koska takakansiteksti antoi odottaa paljon. Pääsin tosiaan varmaan ensimmäiset viisi sivua alusta, kun huomasin, etten pysynyt lukemani perässä. Ajattelin ensin, etten ollut vain keskittynyt ja luin alusta uudelleen. Seuraavien viiden sivun jälkeen olin taas saman ongelman edessä. En taaskaan ollut ymmärtänyt lukemaani. 

Miten siis voi olla mahdollista, etten ymmärrä omalla äidinkielelläni kirjoitettua tekstiä?? Ystäviäni jo nauratti, kun yritin epätoivoisesti selittää, että "oli se kyllä suomeksi, mutta en ymmärtänyt siitä mitään". Varmasti kyseessä on ihan hyvä teos, mutta minulla kirja jäi valitettavasti kesken tuon kymmenen sivun jälkeen...

Olen pohtinut näitä kesken jääneitä kirjoja viime päivinä yllättävän paljon, sillä yleensä en osaa jättää kirjoja kesken. Oli kyseessä kuinka tylsä tai huono kirja, minun on silti luettava opus loppuun ennemmin tai myöhemmin. Ajattelen ehkä osittain naiivistikin, että kirja saattaa kyllä parantua loppua kohden. Joskus näin on käynyt, joskus taas ei. Miten teillä muilla? Jätättekö te herkästi kirjan kesken, jos se ei heti nappaa??

Toinen tällä hetkellä minua vaivannut ongelma (jos sitä voi ongelmaksi kutusua) on keskeneräisten kirjojen määrä. Mikäli laskin oikein, minulla on kuusi tai seitsemän kirjaa kesken! Kolmea luen vain päiväsaikaan, koska jännitän, että kirja muuttuu liian pelottavaksi. Tästä johtuen iltaisin luen jotain toista kirjaa, kuten Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeliä tai Harry Potterin neljättä osaa hieman tunnelmasta riippuen. Eikä tässä suinkaan kaikki! Käsilaukkukirjana aloitin Jan Guilloun Sillanrakentajat Miki-kirjaa. Samoin olen myös aloitellut Viisikko-sarjan ensimmäistä kirjaa. Ja kaiken kaaoksen keskellä yritän pohtia, missä välissä ehtisin jatkaa Madridissa aloittamaani Mark Heprinin Talvista tarinaa. Lisäksi pakkaa sekoittavat vielä kirjaston palautusaikataulut, kun jotakin kirjaa ei voikaan uusia varauksen tai uutuutensa vuoksi... Mikä soppa!

Onko muilla ollut kokemuksia vastaavasta ja miten olette siitä selviytyneet??

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Harry Potter on lähes tavallinen poika, joka on asunut lähes koko lapsuutensa tätinsä ja setänsä luona Likusteritiellä. Harryn vanhemmat ovat kuolleet, kun Harry on ollut vain vuoden ikäinen. Valitettavasti Harryn täti ja setä eivät ole kovin innoissaan ottaneet holhokkiaan vastaan, vaan ovat pyrkineet tekemään Harryn elämästä mahdollisimman kurjaa. Harry joutuu muun muassa asumaan portaiden alla olevassa komerossa. Asiat saavat kuitenkin käänteen Harryn 11-vuotispäivänään, kun hän saa tietää olevansa velho. Tämän myötä Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat uudet ystävät, huispaus ja taikakoulu Tylypahka. Samalla Harry saa tietää lisää vanhempiensa kuolemasta sekä Tiedät-kai-kenestä, jonka kanssa hän joutuu vielä kasvotusten ennen lukuvuoden päättymistä.

Taisin olla kolmannella luokalla, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Ensin oli ajatellut, etten osallistu mihinkään höpötykseen ja lue moisia kirjoja. Lopulta kuitenkin taivuin ystäväni suostutteluun ja olin kerralla myyty. Onneksi tuohon aikaan olivat jo toinen ja kolmas osa ilmestyneet, joten sain ne saman tien lukuun ensimmäisen jälkeen. Kesäkuussa päätin ryhtyä monen muun kirjabloggaajan tavoin ja innoittamana Harry Pottereiden uusintalukukierrokselle. Tarkoitukseni on lukea yksi kirja kuukaudessa ja näin ollen koko sarja tulee luettua vuoden loppuun mennessä. Vaikka Potterit ja varsinkin nämä sarjan alkuosat on tullut luettua useita kertoja, ei kirja tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.

Kuten moni muukin on sanonut, en varmaan minäkään osaa arvioida näitä kirjoja täysin objektiivisesti. Olenhan kasvanut näiden kirjojen parissa yhtäaikaa Harryn kanssa. Rowling on osannut luoda uskomattoman eheän maailman, joka voisi oikeasti olla olemassa. Henkilöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ensimmäisessä osassa henkilöillä ei ehkä ole niin paljon syvyyttä, kuin myöhemmissä osissa, kun saamme tietää henkilöistä enemmän. Samoin ensimmäiseesä osassa on vielä melko paljon lasten kirjoille ominaista musta-valkoisuutta. Hyvä-paha -asetelma on nähtävissä niin oppilaissa, opettajissa kuin Harryn ja Voldemortin suhteessa.

Kuitenkin on ehdottoman varmaa, että kirja kuuluu lukuhistoriani ehdottomiin suosikkeihin. Teksti on laadukasta niin alkuperäiskielellä kuin Jaana Kaparin suomennoksena. Vaikka kirja onkin suunnattu varhaisnuorille, se ei missään kohdin väheksy lukijaa, vaan tarina on nautinnollista luettavaa myös aikuiselle. Kirja hurmaa kerran toisensa jälkeen ja on mahtavaa, että jokaisella lukukerralla voi tarinasta saada irti jotain uutta.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: J.K. Rowling
Nimi: Harry Potter ja Viisasten kivi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Kääntäjä: Jaana Kapari
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1997
Kustantaja: Tammi (2007)
Sivuja: 335
Mistä: Omasta kirjahyllystä
Arvio: 4,5/5

Dan Brown: Inferno

Kuva WSOY:n sivuilta

Professori Robert Langdon herää firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään kahdesta edellisestä vuorokaudesta, mukaan lukien, miten on Firenzeen päätynyt. Kaiken lisäksi aseistautunut joukko ajaa häntä takaa. Tarina on täynnä symboliikkaa, jonka avaimena on Danten Jumalainen näytelmä. Langdon saa apua nuorelta Sienna Brooksilta, ja mysteeri johdattaakin heidät läpi kolmen historiallisen kaupungin. Mutta miten Dante littyy Maailma terveysjärjestöön WHO:hon?

Olen pitänyt aiemmistä Robert Langdon -kirjoista kovasti, joten olen halunnut lukea Infernon heti sen ilmestymisestä lähtien. Harkitsin jo monta kertaa lukevani sen englanniksi, mutta päätin odottaa suomennosta, koska edellisetkin olen lukenut suomeksi ja käännös on ollut hyvä. Eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä. Ei käännökseen eikä tarinaan.

Brown on onnistunut jälleen kirjoittamaan hyvin mukaansatempaavan tarinan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Langdon tempautuu keskelle tapahtumia, jotka uhkaavat koko maailman kohtaloa (niin kliseistä kuin se onkin). Kirja tuntui myös erittäin ajankohtaiselta, etenkin nyt, kun Ebola riehuu Afrikassa. Ehkä juuri siitä syystä kirjan näkökantoja ja ajatuksia tuli mietittyä enemmänkin. Miten väestönrakenne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa ja mihin se tulee johtamaan. Omalla tavallaan hyvin pelottava ajatus. Ehkä aiheen ajankohtaisuus teki tarinasta kammottavamman kuin sen alunperin saattoi olla tarkoitus.

Kirja muistuttaa aika paljon edellisiä Robert Langdon -tarinoita, mutta lähes seitsemänsataasivuinen opus koukutti edelleen ja tuli luettua sangen nopeasti. Kirja yhdistelee Brownille ominaiseen tapaan sujuvasti nykypäivää ja historiaa, tiedettä ja taidetta, faktaa ja fiktiota. Jos olet pitänyt edellisistä Brownin kirjoista, pidät luultavasti tästäkin.


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Dan Brown
Nimi: Inferno
Alkuperäinen nimi: Inferno
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2013
Kustantaja: WSOY (2013)
Sivuja: 677
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Syksyn poimintoja

Nyt on syyskuu koittanut ja sen myötä on aika päivittää syksyn poimintoja. Olette ehkä jo huomanneet, kuinka hyvin edelliset poiminnat ovat pitänet paikkansa! :)  Eli rennolla asenteella mennään edelleen. Viimeiset pari viikkoa viellä töissä ja sen jälkeen pitäisi taas orientoitua koulunkäyntiin. Tosin saan vielä syyskuun viimeisen viikon lomailla ja alustavasti olen suunnitellut pitäväni oman pienen lukumaratonin! :)

Syksylle olen poiminut mm. Sarah Lotzin Kolmen (jos uskallan lukea kyseisen kirjan), J.K. Rowlingin Robert Galbraith -nimellä kirjoittama Käen kutsun ja Jari Tervon Esikoisen. Lisäksi halusin mukaan suosikkikirjailijoitani, kuten Raili Mikkasta. Uutena tuttavuutena Nobel-voittaja Alice Munron Kerjäläistyttö. Kuvan ulkopuolelta mainittakoon myös syksyllä jatkuva Harry Pottereiden uusintakierros (syyskuussa vuorossa Liekehtivä pikari!) sekä Enni Mustosen kirjat, joista olen juuri nyt kovin innostunut.

Innolla odotan myös lokakuussa olevia Helsingin kirjamessuja ja niitä kaikkia ihania kirjoja, jotka löytävät tiensä kirjahyllyyni! Onko teillä muilla tapana käydä kirjamessuilla? Jos on, niin mitä asioita yleensä haette messuilta? Mikä tekee messuista niin suosittuja tapahtumia? Teettekö joululahjaostoksia vai kuunteletteko luentoja tai kirjailijahaastatteluja? Vai ovatko tällaiset messut teidän mielestänne aivan turhia??

Yllättävän paljon syskyn listalla on kirjailijoita, joita en ole ennen lukenut, kuten Jari Tervo, Alice Munro ja Veera Nieminen. Siispä kysynkin teiltä muilta, onko teillä kokemuksia kirjoista tai kirjailijoista. Lisäksi otan myös mielläni vastaan lukuvinkkejä!

Enni Mustonen: Nimettömät (äänikirja)

Nimettömät on ensimmäinen osa sarjassa Järjen ja tunteen tarinoita. Se kertoo kahdesta nuoresta naisesta aikuusuuden kynnyksellä. Kirjan kerronta on näiden kahden tytön näkökulmista. Papintytär Anna Sofia Ahlstedt päätyy isänsä kuoleman jälkeen asumaan tätinsä Augusta Ahlstedtin luokse Mariankadulle Helsinkiin. Hän pääsee opiskelemaan suomenkieliseen jatko-opistoon suunnitelmanaan opettajattaren opinnot. Hilma Maria Perämäki taas on torpantyttö, joka päätyy ikävän välikohtauksen seurauksena piiaksi niin ikään Mariankadulle Augusta Ahlstedtin taloon. Nuoret naiset saavat kokea niin ensirakkaudeuden ihanuuden ja pettymyksen sekä tekevät valintoja, joiden seuraukset luovat suunnan heidän tulevaisuudelleen.  

Enni Mustonen, olet saanut uuden fanin! Tai oikeammin Kirsti Manninen, joka on kirjailijanimi Enni Mustosen takana. Viime päivät tämän ja Paimentyttö-teoksen parissa (josta kirjoitan arvion hieman myöhemmin) olen saanut sukeltaa ajassa taaksepäin Suomen historian mielenkiintoisiin vaiheisiin! Olen joskus aiemminkin kuunnellut tämän teoksen äänikirjana, mutta silloin en jotenkaan osannut keskittyä äänikirjamuotoon, ja tarina jäi etäiseksi. Nyt kuitenkin olen ryhtynyt kuuntelemaan äänikirjoja tiskatessa ja kokatessa, mitä voin ehdottomasti suositella muillekin!! En muista, milloin olen viimeksi tiskannut niin mielelläni.. :)

Nyt kuitenkin ajoitus oli ilmeisesti täydellinen, koska upposin tarinaan ihan täysin. Olen suuri historiallisen kirjallisuuden ystävä ja tarina toi sadan vuoden takaisen Suomen hyvin elävästi keittiööni. Tarina ei tarvitse erityisen jännittäviä juonenkäänteitä, vaan jotenkin Mustonen osaa kuvata arkipäivän asioita hyvin soljuvalla ja mielenkiintoisella tavalla. On mahtava päästä seuraamaan Annan opintoja, ja saada tietää millaista oli opiskelu ja ylioppilastutkinto sata vuotta sitten.

Lisäksi tarinan kaksi kertojaa näyttää myös aikakauden elämää toiselta kantilta. Hilman silmin pääsemme tarkastelemaan maailmaa palvelustytön näkökulmasta. Työtä on aamusta iltaan ja usein ollaan talon isäntäväen armoilla, oli sitten kyse käynneistä kotona tai sulhasten tapailusta. Nyt odotankin jo mielenkiinnolla tulevia tiskaushetkiä ja tarinan seuraavaa osaa!


Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita I: Nimettömät (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2004)
Kustantaja: Otava
Kesto: 8h 16 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 5/5

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kesän hiljaiselosta. Työt ovat haukanneet valtavan osan ajastani ja energiastani. Kaiken lisäksi, kun viime viikolla jäin pienelle lomalle, sain hyvin sitkeän flunssan, joka ajoi minut sängynpohjalle... Mutta nyt koetan skarpata ja pienentää hieman luetuista kirjoista kasautunutta pinoa. Alkaen än-yy-tee NYT!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoitttaja kertoo 80-vuotiaasta perisuomalaisesta miehestä, jonka mukaan asiat olivat ennen paremmin. Piste. Nykyinen sukupolvi on uusavuttomuuden tärvelemä tai ainakin laiskuuden. Kyllä ennen osattiin. Kunnon ruoka on korvattu kaiken maailman "likhti"-tuotteilla. Kaikki kun tuntuvat pelkäävän ja varoittelevan kolesterooleilla ja verenpaineilla... kyllähän niistä nyt mielensä pahoittaa. Eivätkä ihmiset tunnu uskovan, ettei iltauutisiin tarvita mitään kevennyksia vaan Arvi Lind, vaikka useasti Mielensäpahoittaja onkin kirjoittanut Helsingin sanomien yleisönosastolle.

Kirja pohjautuu 40 kirjeeseen, jotka on alunperin kuultu radiossa Antti Litjan kertomana. Jokainen niistä alkaa sanoilla Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Joitain niistä olin radiossa kuullut, mutta jotenkin olin epäröinyt tarttua tähän kirjaan, vaikka sitä monet olivatkin kehuneet ja suositelleet. Lopulta kuitenkin uskaltauduin, enkä kadu.

Kirja on erittäin viihdyttävä ja hyvin todenmukainen. Kuinka usein olen kuullut ihmisten sanovan (erityisesti kunnallisesta terveydenhuollosta) kuinka ennen olivat asiat paremmin. (Kun oli kunnanlääkäri eikä mitään rahanahneita keikkalääkäreitä ja hoitajatkin lähettelevät vain luukulta toiselle, kun eivät itse jaksa asiaa hoitaa..) Siitä, oliko ennen asiat paremmin, voivat kaikki olla omaa mieltään, jokainen kun katsoo oman aikakautensa näkökulmasta. Tämän vuoksi kirja on jotenkin ajaton ja sopii luettavaksi niin nuorille aikuisille kuin vanhemmallekin väelle. Voin suositella lämpimästi.

Minua toisinaan ärsytti jatkuva valittaminen. Eikö mihinkään voi olla tyytyväinen! Luin kuitenkin kirjan lähes yhteen menoon, joten ehkä ärsytys ei olisi niin voimakasta, jos kirjaa lukisi hieman rauhallisempaan tahtiin. Uskon, että kirja olisi täydellinen silloin, kun itseä ketuttaisi oikein kunnolla. Saisi ehkä hieman perspektiiviä omiin ongelmiin.. :)

Hauskana lisänä huomasin, että kirjasta on juuri tehty elokuva, joka saa ensi-iltansa 5.9.2014 eli ensi viikolla! Pääosassa kuka muukaan kuin Antti Litja. Täytyy ehdottomasti mennä katsomaan!


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Nimi: Mielensäpahoittaja
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
Kustantaja: WSOY 
Sivuja: 130
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5