Enni Mustonen: Nimettömät (äänikirja)

Nimettömät on ensimmäinen osa sarjassa Järjen ja tunteen tarinoita. Se kertoo kahdesta nuoresta naisesta aikuusuuden kynnyksellä. Kirjan kerronta on näiden kahden tytön näkökulmista. Papintytär Anna Sofia Ahlstedt päätyy isänsä kuoleman jälkeen asumaan tätinsä Augusta Ahlstedtin luokse Mariankadulle Helsinkiin. Hän pääsee opiskelemaan suomenkieliseen jatko-opistoon suunnitelmanaan opettajattaren opinnot. Hilma Maria Perämäki taas on torpantyttö, joka päätyy ikävän välikohtauksen seurauksena piiaksi niin ikään Mariankadulle Augusta Ahlstedtin taloon. Nuoret naiset saavat kokea niin ensirakkaudeuden ihanuuden ja pettymyksen sekä tekevät valintoja, joiden seuraukset luovat suunnan heidän tulevaisuudelleen.  

Enni Mustonen, olet saanut uuden fanin! Tai oikeammin Kirsti Manninen, joka on kirjailijanimi Enni Mustosen takana. Viime päivät tämän ja Paimentyttö-teoksen parissa (josta kirjoitan arvion hieman myöhemmin) olen saanut sukeltaa ajassa taaksepäin Suomen historian mielenkiintoisiin vaiheisiin! Olen joskus aiemminkin kuunnellut tämän teoksen äänikirjana, mutta silloin en jotenkaan osannut keskittyä äänikirjamuotoon, ja tarina jäi etäiseksi. Nyt kuitenkin olen ryhtynyt kuuntelemaan äänikirjoja tiskatessa ja kokatessa, mitä voin ehdottomasti suositella muillekin!! En muista, milloin olen viimeksi tiskannut niin mielelläni.. :)

Nyt kuitenkin ajoitus oli ilmeisesti täydellinen, koska upposin tarinaan ihan täysin. Olen suuri historiallisen kirjallisuuden ystävä ja tarina toi sadan vuoden takaisen Suomen hyvin elävästi keittiööni. Tarina ei tarvitse erityisen jännittäviä juonenkäänteitä, vaan jotenkin Mustonen osaa kuvata arkipäivän asioita hyvin soljuvalla ja mielenkiintoisella tavalla. On mahtava päästä seuraamaan Annan opintoja, ja saada tietää millaista oli opiskelu ja ylioppilastutkinto sata vuotta sitten.

Lisäksi tarinan kaksi kertojaa näyttää myös aikakauden elämää toiselta kantilta. Hilman silmin pääsemme tarkastelemaan maailmaa palvelustytön näkökulmasta. Työtä on aamusta iltaan ja usein ollaan talon isäntäväen armoilla, oli sitten kyse käynneistä kotona tai sulhasten tapailusta. Nyt odotankin jo mielenkiinnolla tulevia tiskaushetkiä ja tarinan seuraavaa osaa!


Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen)
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita I: Nimettömät (äänikirja)
Julkaisuvuosi: 2006 (kirja julkaistu vuonna 2004)
Kustantaja: Otava
Kesto: 8h 16 min
Lukija: Erja Manto
Mistä?: kirjastosta lainattu
Arvio: 5/5

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kesän hiljaiselosta. Työt ovat haukanneet valtavan osan ajastani ja energiastani. Kaiken lisäksi, kun viime viikolla jäin pienelle lomalle, sain hyvin sitkeän flunssan, joka ajoi minut sängynpohjalle... Mutta nyt koetan skarpata ja pienentää hieman luetuista kirjoista kasautunutta pinoa. Alkaen än-yy-tee NYT!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoitttaja kertoo 80-vuotiaasta perisuomalaisesta miehestä, jonka mukaan asiat olivat ennen paremmin. Piste. Nykyinen sukupolvi on uusavuttomuuden tärvelemä tai ainakin laiskuuden. Kyllä ennen osattiin. Kunnon ruoka on korvattu kaiken maailman "likhti"-tuotteilla. Kaikki kun tuntuvat pelkäävän ja varoittelevan kolesterooleilla ja verenpaineilla... kyllähän niistä nyt mielensä pahoittaa. Eivätkä ihmiset tunnu uskovan, ettei iltauutisiin tarvita mitään kevennyksia vaan Arvi Lind, vaikka useasti Mielensäpahoittaja onkin kirjoittanut Helsingin sanomien yleisönosastolle.

Kirja pohjautuu 40 kirjeeseen, jotka on alunperin kuultu radiossa Antti Litjan kertomana. Jokainen niistä alkaa sanoilla Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Joitain niistä olin radiossa kuullut, mutta jotenkin olin epäröinyt tarttua tähän kirjaan, vaikka sitä monet olivatkin kehuneet ja suositelleet. Lopulta kuitenkin uskaltauduin, enkä kadu.

Kirja on erittäin viihdyttävä ja hyvin todenmukainen. Kuinka usein olen kuullut ihmisten sanovan (erityisesti kunnallisesta terveydenhuollosta) kuinka ennen olivat asiat paremmin. (Kun oli kunnanlääkäri eikä mitään rahanahneita keikkalääkäreitä ja hoitajatkin lähettelevät vain luukulta toiselle, kun eivät itse jaksa asiaa hoitaa..) Siitä, oliko ennen asiat paremmin, voivat kaikki olla omaa mieltään, jokainen kun katsoo oman aikakautensa näkökulmasta. Tämän vuoksi kirja on jotenkin ajaton ja sopii luettavaksi niin nuorille aikuisille kuin vanhemmallekin väelle. Voin suositella lämpimästi.

Minua toisinaan ärsytti jatkuva valittaminen. Eikö mihinkään voi olla tyytyväinen! Luin kuitenkin kirjan lähes yhteen menoon, joten ehkä ärsytys ei olisi niin voimakasta, jos kirjaa lukisi hieman rauhallisempaan tahtiin. Uskon, että kirja olisi täydellinen silloin, kun itseä ketuttaisi oikein kunnolla. Saisi ehkä hieman perspektiiviä omiin ongelmiin.. :)

Hauskana lisänä huomasin, että kirjasta on juuri tehty elokuva, joka saa ensi-iltansa 5.9.2014 eli ensi viikolla! Pääosassa kuka muukaan kuin Antti Litja. Täytyy ehdottomasti mennä katsomaan!


Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Nimi: Mielensäpahoittaja
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
Kustantaja: WSOY 
Sivuja: 130
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 4/5

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta & Hubertusratsastus

Nea on 12-vuotias, hieman ylipainoinen tyttö, joka haaveilee hevosista ja ratsastamisesta. Lopulta Nean suuri haave toteutuu, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle ratsastuksen alkeiskurssin. Nea näkee itsensä jo sielunsa silmin loistoratsastajana. Ja mikä parasta Nean opettaja on kuka muukaan, kuin hänen suuri idolinsa ratsastaja Joni Fager, jokaisen tallitytön päiväuni.

Tallielämä ei kuitenkaan vastaa lainkaan Nean kuvitelmia. Jostain syytä muut tallitytöt suhtautuvat Neaan hyvin vihamielisesti. Onneksi Joni on kuitenkin juuri niin ihana ja reilu, kun Nea on kuvitellut.... minkä seurauksena muut suhtautuvat Neaan vieläkin nuivemmin. Ratsastusta Nea ei opi kuin taikaiskusta, mutta tyttö kuitenkin osoittaa sitkeyttä ja potentiaalia.

Löysin sarjan ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena naapurintytön suosittelemana. Hän lainasi ensimmäisen kirjan ja ensimmäisistä sivuista lähtien oli myyty. Olin pienenä innokas heppatyttö, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Niinpä minusta tuli heppakirjojen suurkuluttaja.

Nyt toisella lukukerralla olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Se miten muut tallitytöt kohtelivat Neaa, oli aivan kauheaa. Etenkin, kun he perustivat käsityksensä hänestä puhtaasti hänen ulkonäkönsä pohjalta. Kuinka julkisesti he nimittelivät Neaa läskiksi rillipääksi. Ehkä eniten kuitenkin järkytti se, kuinka realistinen kuvaus oli. Muistan hyvinkin elävästi omasta koulumaailmastani sen kuinka raadollisia ja ilkeitä ihmiset voivat olla. Ja jostain syystä ulkonäkö on yleensä juuri se kriteeri. Mikä tekee nuorten maailmassa ylipainoisesta B-luokan ihmisen??

Jalo kuvaa suositun tytön Minnan hoikkana ja kauniina, jolla on myös jotain sutinaa niin ihanan Jonin kanssa. Jostain syystä tallitytöt kokevat Nean uhkana, joka vie heiltä niin hevoset kuin Joninkin. Miksi juuri Nea saa tytöt näkemään punaista? Toki onhan kyseessä hieman erikoinen kuvio. Joni on kuitenkin aikuinen ihminen ja Nea 12. Toki teini-ikään kuuluu ihastuminen, mutta kuitenkin tallitytöt ihan tosissaan kuvittelevat, että Nean ja Jonin välillä on jotain. Hämmentävää... Minkä ikäinen Minna sitten on? Käytöksen puolesta veikkaisin 14, mutta "suhde" Joniin sitten antaisi olettaa jotain muuta. Luultavsti pohdin vain liian monimutkaisesti. Ei asialla ollut nuorempana mitään väliä... :)

Kuitenkin kirjasarja on yhä mukaansatempaava ja viihdyttävää luettavaa. Se valaa uskoa, että sitkeys palkitaan. Se antaa sangen todenmukaisen kuvauksen ratsastuksen haasteellisuudesta. Usein kun hevoskirjojen ongelmana tuntuu olevan se, että päähenkilöllä on ensiratsastuksesta lähtien loistokyvyt. Mielenkiinnolla haluan seurata, mihin tarina etenee.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Kamppailu hevosesta (Nea-sarja, osa 1)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1989 (Gummerus)
Kustantaja: Karisto (2012)
Sivuja: 150
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 3/5

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Merja Jalo
Nimi: Hubertusratsastus (Nea-sarja, osa 2)
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1990
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 144
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Helen Fielding: Bridget Jones - Elämä jatkuu

Tässä postauksessa oletan, että lukija tietää sarjan ensimmäisen osan, Bridget Jones - Päiväkirja, tapahtumista.

Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Bridget nauttii uudesta miesystävästään Mark Darcysta ja elämä hymyilee. Ei kuitenkaan kauaa, sillä Bridget alkaa epäillä Markin uskollisuutta ja eipä aikaakaan, kun soppa on valmis ja suhde solmussa. Kuluvan vuoden aikana Bridget saa vastaansa niin entisen pomonsa Daniel Cleeverin kuin thaimaalaisen vankilan puhumattakaan prinsessa Dianan traagisesta kohtalosta.

Toki tänäkin vuonna Bridgetin tavoitteena on ikuinen laihdutusprojekti. Niin, ja tupakastakin pitäisi päästä eroon... ja alkoholista. Mutta ystävien kanssa ongelmien ratkominen kun sattuu olemaan paljon mielekäämpää viinilasillisen ääressä.

Olin jo vuosia sitten nähnyt kirjoista tehdyt elokuvat, mutta vasta viime talvena tulin lukeneeksi ensimmäisen osan. Minusta elokuvat ovat ollet ihan viihdyttäviä, joten ajttelin, että kirjatkin ovat ihan viihdyttävää "aivot narikkaan"-lukemista. Lisäksi oli jostain lukenut, kuinka Bridget Jones-kirjat ovat nykyaikaan sijoitettua Jane Austenia. No, löytyyhän näistäkin kirjoista Mr. Darcy.

Kirja oli ihan viihdyttävä, vaikka täytyy sanoa, ettei kyseinen opus ylettänyt missään nimessä ensimmäisen osan tasolle (kuinka ollakaan). Kirja jotenkin toisti liikaa ensimmäisen osan tapahtumia. Bridget oli edelleen epävarma itsestään. Toki kaveriporukan keittiöpsykologia oli toisinaan sangen huvittavaa. Mutta kyllä välillä Bridgetin toilailut ja naiivius ärsyttivätkin. Miten joku voi olettaa saavansa kiitosta työstä, jota ei ole koskaan tehnyt valmiiksi?

Kirjan päiväkirjamuoto on toimiva ja soveltuu hyvin tarinan kuljettamiseen. Kirja on mielestäni keskivertoa luettavaa, joka soveltuu hyvin rentoon lomalukemiseen hetkenä, jolloin ei kaipaa mitään kovin raskasta ja pohdintaa vaativaa. Siis melko taattua, viihdyttävää Chick lit:ia.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Helen Fielding
Nimi: Bridget Jones - Elämä jatkuu
Alkuperäinen nimi: Bridget Jones: The Edge of Reason
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1999
Kustantaja: Otava (2000)
Sivuja: 462
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 2,5/5

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Neljäntienristeys kuvaa yhden perheen tarinaa neljän ihmisen kertomana. Kertojina ovat kolmen sukupolven edustajat, joiden tarinat linkittyvat toisiinsa. Tarina alkaa nuoren pitäjänkätilön Marian vaiheista 1800-luvun lopusta ja jatkuu hänen tyttärensä Lahjan elämään aina 1990-luvun lopulle. Tarinaa täydentää Lahjan miniän Kaarinan ja miehen Onnin kertomukset. Tarinaan mahtuu ilon ja onnen hetkiä sekä surua ja menetyksen tuskaa. Unohtamatta kateutta, pettymystä ja toivoa... Siis kaikkea, mitä elämä pitää sisällään.

Olin lukenut kirjasta paljon muiden kirjabloggaajien kommentteja ja muita arvosteluja. Lisäksi itseäni kiinnostaa hyvin paljon 1900-luvun vaihteen ja sotien aikainen historia. Niinpä, kun kirja osui silmiini kirjastossa, oli päivänselvää, että se lähtisi mukaani. Olin kuullut kirjasta lähinnä ylistäviä arvioita, joten täytyy tunnustaa, että odotukseni olivat todella korkealla. En tiedä, johtuiko juuri tästä seikasta, että olin luettuani kirjan hieman pettynyt.

En voi missään nimessä sanoa, että kirja olisi ollut huono, mutta odotin jotain enemmän. Pidin paljon kirjan tunnelmasta ja odottamattomista käänteistä. Teksti oli sujuvaa, mutta jokin kerronnassa ontui. Kirja jätti hirvittävän paljon aukkoja... Mielestäni ehkä liikaakin. Vuodet loikkivat eteenpäin, ja tapahtumien yli hypittiin. Toki limittäin kulkeneet tarinat täydensivät toisiaan, mutta eivät ehkä tarpeksi.

Pidin kuitenkin Kinnusen tavasta kirjoittaa, ja kirja parani loppua kohden. Ehkä sitä tottui pomppivaan kerrontaan tai sitten linkittyvät tekstit hieman täydensivät alun ammottavia aukkoja. Kirja oli hyvä, mutta ei kuitenkaan noussut suosikkeihini.

Tiedot kirjasta:
Kirjailija: Tommi Kinnunen
Nimi: Neljäntienristeys
Sivuja: 334
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2014
Kustantaja: WSOY (2014)
Mistä?: Kirjaston Bestseller-hyllystä.
Arvio: 3,5/5

Loppukesän poiminnat ja henkilökohtainen haaste

Huh huh! En voi uskoa, että ollaan jo yli heinäkuun puolivälin! Miten aika on voinut mennä näin äkkiä?? Luultavasti tiiviillä kesätyötahdilla on osuutensa asiaan... Kyllä, ihmiset sairastelevat myös kesällä. Niinpä luku- ja erityisesti bloggausaikani on ollut hyvin rajallista.

Loppukuulle ja elokuulle olen poiminut mm. Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, Parinoush Sanieen Kohtalon kirjan, Pirjo Tuomisen Kotiopettajan ja uusimman Dan Brownin. Tietenkään unohtamatta kuukausittaista Potter-annosta, joista heinäkuun listalla on sarjan toinen osa Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. Millaisia kokemuksia teillä on kyseisistä kirjoista? Onko joku sellainen mistä piditte todella paljon? Entä onko joku osoittautunut pettymykseksi?.

Työkiireiden takia en kesällä ehtinyt osallistua kumpaankaan lukumaratoniin, joten päätin kehittää itselleni pienen henkilökohtaisen haasteen, johon toki saa halutessaan liittyä mukaan. :) Nyt nimittäin lukulistallani on rakkaimmat nuortenkirjat, joiden avulla olen availlut ovia kirjamaailmaan. Uusintalukuun pääsevät mm. Merja Jalon Nea-sarja, Jean Estorialin Anne-kirjat ja Leena Walleniuksen Lotan lentoemäntäkokemukset. Unohtamatta Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjaa.

Rakkaimpien nuortenkirjojen lisäksi lukulistalle päsee myös kirjasarja, josta en ole koskaan lukenut yhtään osaa, nimittäin Enid Blytonin Viisikko-sarja. Sarja on niin klassinen, että on jo puhdasta yleissivistystä lukea se. Mitkä ovat teidän nuortenkirjasuosikkinne??

Ursula Poznanski: Vii5i

Viisi kertoo itävaltalaisesta rikostutkijasta Beatrice Kasparysta, joka saa tutkittavakseen lehmälaitumelta löytyneen naisen kuolemantapauksen. Ruumiin löytöpaikalta löytyvät myös koordinaatit, jotka johtavat geokatkölle, josta löytyykin tavanomaisen kätkön sijaan ruumiinosia sekä vihje seuraavalle kätkölle. Joku selvästi pelaa heidän kanssaan... Tunnelma tiivistyy entisestään, kun ruumiita ja ruumiinosia alkaa tulla lisää...

Kun näin kyseisen kirjan ensimmäistä kertaa kirjakaupan hyllyllä, tiesin heti, että tuon kirjan haluan lukea. Itse en ole perehtynyt geokätköilyyn, mutta idea tuntui toimivalta. Lopulta onnistuin bongaamaan kirjan kirjastosta ja se tarttui saman tien mukaani. Olin aiemmin kuullut kirjasta kehuja, enkä todellakaan joutunut pettymään.

Kirja totisesti tempaisi mukaansa, ja erityisesti loppupuolisko kirjasta tuli luettua yhdeltä istumalta. Jännitystä riitti ja onneksi minua oli varoiteltu, ettei kirjaa kannata lukea juuri ennen nukkumaan menoa! Arvasin lopputuloksen tosin jonkin verran etukäteen, mutta onneksi loppuun jäi myös yllätyksiä, kuten tekojen motiivi.

Toisinaan minua häiritsee, että dekkaireissa jostain syystä päähenkilöllä menee aina huonosti ihmissuhteissaan, eikä Vii5i tee tässä tapauksessa poikkeusta, mutta kuitenkin idea geokätköilyn yhdistämisestä sarjamurhiin toi tarinaan raikkautta. Pidin myös paljon siitä, että geokätköily oli osa tarinaa koko kirjan ajan eikä jäänyt mitättömään sivuosaan, mitä liian usein tuntuu tapahtuvan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka haluavat nautinnollisen lukukokemuksen jännittävän ja hyvin raikkaan dekkarin parissa.

Tietoja kirjasta:
Kirjailija: Ursula Poznanski
Nimi: Vii5i
Alkuperäinen nimi: FÜNF
Kääntäjä: Anne Mäkelä
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012 (Rowohlt Verlag)
Kustantaja: Atena (2014)
Sivuja: 426
Mistä: Kirjastosta
Arvio: 5/5